Eilen tuli lunta oikein kunnolla. Minä päätin tietysti lähteä pahimpaan aikaan lenkille. Ensin suunnattiin koirien kanssa metsään lenkille. Siellä ei kyllä lumisadetta edes pahemmin huomannut. Koirat säntäilivät pitkästä aikaan yhdessä lenkillä. Lucas on ollut karanteenissa Duon juoksun takia. Tytöt ja poika olivat kyllä todella onnellisia kun pääsivät jälleen yhdessä kirmailemaan. Metsäosuuden loputtua kirosin itseäni moneen kertaan. Lunta tuli kyllä niin paljon, etten eteeni nähnyt. Tosin tuo sade ei näytännyt haittaavan koiria, ainoastaan minua... Lucas muistutti lumipalloa joka olisi kierinyt mäkeä alas. Vähän väliä pojan jalat muurautuivat yhteen eikä pieni mies päässyt eteenpäin. Lenkillä muistin taas minkä vuoksi olen tykännyt koirista joilla on lyhyt turkki: tyttöjen turkkiin ei lumet tartu!. Puolitoista tuntia tarvoin lumisateessa ja kotiin päästyäni olin aikamoinen lumiukko jolla oli mukanaan kaksi pikku apuria ja yksi lumipallo...
Meidän perheessä joku muukin tykkää herkuista (nameista) kuin minä... Illalla ihmettelin pienen miehen pontevaa olemusta: juoksi sängylle häntä tiukasti saparolla ja niin ylväänä. Luulin pojalla olevan leluhiiri suussa tai puruluu. Hetken ajan kuluttua katsoin hieman paremmin. Lucas oli löytänyt jostain Dumle karkin. Viisas poika oli hienosti ottanut kääreet pois, mutta itse toffee oli tarttunut pojan etuhampaisiin ja kitalakeen... Poika maiskutteli kovalla äänellä ja tytötkin tulivat katsomaan mitä täällä oikein syödään. Minun piti tietysti auttaa pientä miestä hädässä. Kaavin sitä himskutin toffeeta irti hampaista ja kitalaesta. En ymmärrä kuinka niin pienessä namissa voi olla niin paljon toffeeta?.Sitä oli meinaan kaikkialla: pojan pompulassa, poskikarvoissa, rinnuksissa, tassuissa ja se myös tarttui kiinni joka paikkaan. Loppujen lopuksi sain Lucaksen puhtaaksi ilman karvojen leikkaamista...
Nyt kun suunnitelmat meni kevään osalta mönkään olen alkanut taas katselemaan kisakalenteria. Eilen se taas iski... Kauhea matkakuume, pakko olisi päästä jonnekkin ulkomaille näyttelyyn. Tietysti soitin reissutoverille heti ensimmäisenä. Hänen kanssa ollaan reissattu koirien kanssa Eestissä ja Ruotsissa. Kauaa minun ei tarvinnut suostutella/puhua kun oltiin jo suunnittelemassa reissua. Kyllä nämä ulkomaan näyttelyt vievät mennessään, ensin pitää niitä ihmisiä aivan hulluna jotka reissaavat ulkomailla näyttelyissä. Nyt olen itse samanlainen.... En kuitenkaan uskalla kertoa vielä täällä minkä maan valloitamme seuraavaksi
Kommentit