Eilen menin Anoppilaan skannailemaan Jasun kuvia koirien kanssa. Tytöt ja pieni mies puhkuivat jälleen intoa kun näkivät minne pääsevät. Onhan Anoppila juuri se paikka, mistä saa paljon herkkuja ja rapsutuksia. Välillä tuntuu kun me saavumme sisälle on meno yhtä hullun myllyä seuraavan puolen tunnin ajan: Lucas kehittelee omia hepuleitaan ja Duo perässä... Kaksikko ryntäilee olohuoneen ja keittiön välissä hakemassa herkkuja ja rapsutuksia vuorotellen. Bella on sitten minun jaloissani eikä uskalla hakea namusia ilman minua 4_12_10.gif Yleensä siinä sitten käy niin että Bella jää ilman herkkuja ja touho kaksikko syö Bellankin edestä.

En ollut pitkään aikaan kaivanut Jasun kuvia esille sillä lähes kaikki kuvat olleet Matin mukana Porissa. Skannaillessa en paljoa asiaa ajatellut, mutta tänään kun laitoin kuvia nettiin niin pääsi itku. Katselin kuvia ja kaikki ne muistot tulvivat mieleen. Jasun kuolemasta tulee huhtikuussa 2 vuotta, välillä tuntuu etteikö tämä ikinä helpota?. Aina samat kyyneleet tulee aivan huomaamatta.

Jasu oli kyllä oikea persoona. On suorastaan kunnia sanoa, että paremman koiran kanssa en olisi voinut varttua. Jasu oli kuin ajatus se osasi aina lohduttaa mm. tekemällä temppuja ja painautumalla syliin sekä iloita. Koira joka rakasti herkkuja ja jonka henki oli monesti koetuksella kyseisen ahneuden vuoksi. Jasua saan kiittää myös tästä koiraharrastuksesta, ilman tuota pötkylää en olisi ikinä tutustunut mm. agilityyn, tokoon ja näyttelyihin. En voi sanoa muuta kuin: Kiitos Janita!.

Eilen innostuin jälleen opettamaan uusia temppuja koirille. Ehkä tämä inspiraatio iski Jasun kuvista. Jasu oli koira joka rakasti temppujen tekemistä sen takia että niistä sai ruokaa. Jasu myöskin oppi hyvin nopeasti. Jasun bravuurit oli ehdottomasti kieriminen (kieri monia metrejä lattialla), kuoleminen (heittäytyi selälleen) passaaminen (istui takajaloillaan), pyöriminen ympyrää, kävely takatassuilla, ryömiminen jne...

Nykyisille koirille temppujen opettaminen on jäänyt vähemmälle. Ehkä sitä on tullut niin vanhaksi että ei ole enää mielikuvitusta opettaa. Bellalle yritin kovin pentuna ja nuorena opettaa temppuja mutta kun Bella oli mitä oli... Bella ei esim. pystynyt kuin vasta 3-vuotiaana tekemään ensimmäistä kertaa helpon aktiivilaudan. Ennen sitä Bella pystyi keskittymään vain muutamia sekuntteja ja muu aika meni sitten mielistelyyn. Lucas oppi sitten pentuna heti 8 viikkoisena kuolemisen (heittäytyy kyljelleen), poika sitten tarjookin tätä temppua aika usein namusten toivoissa. Duo sitten ei osaa oikein mitään erikoista temppua. Toki nämä kaikki kolme koiraa osaavat peruskäskyt (Tokon alo-luokan) ja sen lisäksi pyöriä ympyrää molempiin suuntiin, kiertää jalkojen välissä, peruuttaa, ryömiä ja kävellä takatassuilla. Tälläisiä perustemppuja jotka varmasti kaikki agikoirat osaavat.

Duolle opetin eilen passaamista (istuminen takatassuilla) olin todella yllättynyt kuinka nopeasti Duo ko. tempun oppi 4_1_5.gif Ensin Duo kyllä tarjosi kävelyä takatassuilla, mutta toisella kerralla neiti tajusi: ahaa, nyt pitää kuitenkin istua ja nostaa vain etutassuja ylös. Nyt vaan pitää toistaa käskyä hetken aikaa päivittäin. Tästä innostuneena voisin opettaa joitakin muitakin temppuja (ehdotuksia otetaan vastaan...)