Mistäs aloitetaan... Anteeksi ensinnäkin tämä pieni viive blogin päivityksessä. Linjoissa oli siis pientä häikkää joten en ole nettiin päässyt kunnolla lauantain jälkeen. Nyt jälleen koneet pelittävät 4_1_10v.gif

Sunnuntaina siis suunnattiin Hämeenkyröön agiliitään. Itselläni ei todellakaan ollut mikään paras kilpailu fiilis sattuneista syistä. Ekaa kertaa jopa olin sitä mieltä, että jaksaako kisoihin edes lähteä?. Kisajärjestäjältä oli lauantai-iltana tullut sähköposti viesti että nyt tällä kertaa poikkeuksellisesti siirtävät Bellan hyppyradalla kisaamaan ensimmäiseksi. Jotain hyötyä siis oli siitä kaikesta avautumisesta... Auto kuitenkin startattiin hyvissä ajoin ennen puolta päivää ja mukaan pääsi kaikki koiruudet ja "koiratolppa". En ollut taas oikein sisäistänyt missä Hämeenkyrö on sillä yllätyin aivan hirveästi kun Tampereelta oli vielä niin paljon matkaa kisapaikalle. Lisäksi koko loppumatka oli lähes tulkoon tietöitä. Matkan varrella kisattiin myöskin jonkin näköiset hiihtokisat sillä vitsailin "tolpalle" että meidän olisi pitänyt ottaa ne sukset mukaan niin oltaisiin tehty uusia aluevaltaus.

Perille päästiin ja "tolppa" lähti ulkoiluttamaan koiria kun minä pääsin tutkailemaan rataa. Jalosen suunnittelema rata oli ihan kiva. Rataantutustumisessa suurin huoleni oli se, että minulle ei oikein syntynyt minkäänlaista kuvaa radasta Duon kanssa. Bellan kanssa tiesin jokaisen askeleen mitä tekisin, mutta Duon rata oli aivan hämärän peitossa.

Radalla ei oikeastaan ollut muuta inhoittavaa kuin alku mikä veisi Bellalta kokonaan vauhdin: kaksi hyppyä joista jälkimmäinen piti kiertää takaa ja sen jälkeen mentiin puomille (putki hämynä alla). Bella starttasi luokan ensimmäisenä jätin Bellan muutaman askeleen päähän ja tein pienen valssin ja sain heittettyä hyvin koiran hypyn kautta puomille. Puomin kontakti otettiin sitten niin varmasti, että varmasti tuomari ja kaikki muutkin näkevät. Bella otti kontaktin todella hienosti, kerrankin maltoin vetää koiran rauhassa alas asti. Matkaa jatkettiin nollaa tehden ja aan sekä keinunkin kontaktin sujuivat hyvin. Kun tultiin muurilta kahden vinohypyn kautta Bella korjasi virheeni ja suoritti todella pienestä kulmasta hypyn. Kolmanneksi viimeinen este oli kepit ja siinä kohtaa alkoi jännitys nolla alla nyt ei lopeteta keppejä kesken. Eikä lopetettu vaan suoritettiin rauhallisesti kepit loppuun ja renkaan ja hypyn kautta maaliin. Tulokseksi nolla.

Duon radalle minulla ei ollut mitään kuvaa alusta. En oikein saanut itseäni kasaan enkä tietynlaista olotilaa. Duo jäi hyvin hypyn taakse ja otin koiran vastaan sekä tein pienen puoli valssin ja päästin koiran kiertämään esteen. Ihailin mahtavan pientä kaarrosta ja unohdin aivan kokonaan ohjata. Duo tuli hypyn takaa ja mitä tekee ohjaaja?. Seisoo tumput suorina eikä käskytä mitään. Samalla liikkeenvaikutuksesta huomaan käsieni sojottavan suoraan putkea ja sinnehän se neiti vipelsi oikein tyytyväisenä. Hylly tuli siis heti alussa ja ohjaaja oli aivan talvihorroksessa... Siitä sitten jatkettiin rata loppuun ilman virheitä (tietysti...)

Tällä radalla ei paljoa nollia tullut. Luokassa oli 20 koiraa ja ainoastaan 3 tai 4 koirakkoa sai nollan väännettyä radalta. Bella sijoittui hienosti sijalle 2./20. ja saimme viimeisen nolla kasaan perusradalta joten nyt myös Bellalla on oikeus osallistua SM- ja MM-karsintoihin 4_1_205.gifTämä vuosi ei ole alkanut lainkaan hassummin. Molemmille nollat kasaan heti vuoden ensimmäisistä kisoista: Duolle ekasta kisasta (2.startti) Turussa ja Bellalle toisesta kisasta (3. startti). Nyt voidaankin sitten olla helpottunein mielin koko kevät ja keskittyä enemmän treenaukseen kuin kisaamiseen.

Jalosen hyppyrata oli aika tuttua Jalosta: hieman vääntöä ja sitten hirmuinen vauhti lähes suorahkolla hyppysuoralla. Bella oli siis siirretty kovan kinastelun jälkeen luokan ekaksi. Samalla kisajärjestäjät olivat myös vaihtaneet numeron 235:sta 218:n. En oikein ymmärtänyt tuota uutta kisanumeroa... Ilmoittautumisessa sain kuitenkin tuon vanhan numeron ja kisajärjestäjät (kuuluttaja, kehäänheittäjä) eivät oiken olleet selvillä muutoksesta. Radalle kuulutettiin toista koiraa ja kehäänheittäjä oli aivan sekaisin starttivuoroista. Ennen lähtöä kun Bella oli jo ekan esteen takana jouduin vielä tiedustelemaan tuomarinsihteeriltä onko heillä varmasti oikea lappu... Bellan kanssa hypäri meni bellamaisen tapaan varmasti. Ensimmäiset esteet mentiin hitaasti kun radalla oli pientä kiemuraa ja sen jälkeen kun alkoi 5 esteen hyppysuora jonka jälkeen oli vielä loivassa kaarteessa pussi ja hyppy. Pääsi Bellankin kone kiihtymään. Radan ainut virhe tuli typerässä kohtaa: pussilta mentiin hypylle joka piti kiertää takaa. Hypyn jälkeen mentiin muurille joka piti kiertää edestä ja jälleen hyppy takaa kiertäen. Olin niin innoissani ja malttamaton, että muurin jälkeen tein pienen ylimääräisen sivuttaisliikeen ja Bella tulkitsi tämän välistä vedoksi ja meinasi tulla hypyn ja muurin välistä. Sain kuitenkin työnnettyä Bellan takaisin oikealle puolelle, mutta siitä napsahti kiellon merkiksi 5. Viimeiset pari estettä sitten suoritettiin virheettä.

Duon rataa ei voi kuvailla muulla sanalla kuin vauhdikas. Tuo pieni työmyyrä pystyy tekemään aivan mahtavia suorituksia, harmi vain kuin ohjaaja on tälläinen mallia karvalakki... Duon kanssa ekat 6. estettä meni aivan nappiin.Kahden vinohypyn kautta piti mennä putkeen joka sijaitsi umpikulmassa. Vein koiran todella pienellä kaarroksella putkeen ja enkä saanut sanaa suustani vaan lähdin vipeltämään putken toiseen päähän. Siellä sitten ihmettelin missä koira on kun ei näy eikä kuulu. Tässäkään vaiheessa en vannut vieläkään suutani mikä olisi pelastanut tilanteen. Duo kääntyi putkessa ympäri ja tuli ulos! 4_11_8.gifEipä neiti Duudson ole moista tehnyt ikinä aikaisemmin koko agiurallaan... Syyksi epäilen hallissa ollutta meteliä ja liian nopeaa liikettäni sekä sitä että vein Duon liian tiukassa kulmassa lähes suoraan putkeen. Koira ajautui ulos. Yleensä kannustan tyttöjä putkessa ollessa menemene käskyllä, mutta nyt en sanonut mitään vaan olin aivan hiljaa... Kuuliainen Duo sitten ihmetteli minne se mami oikein häipyi ja päätti tulla kurkkaamaan... Enpä sitten mennyt palauttamaan koiraa putkeen vaan jatkettiin matkaa. Loppurata oli aivan mahtava eipä ole sellaistakaan rataa tullut tehtyä. Kokeilin ex temporena radalla "sylissäkääntymistä" ja Duo suoritti sen mallikkaasti vaikka ei olla kyseistä tekniikkaa käytetty kuin pari kertaa viime syksynä treeneissä. Tosin en olisi tuota varmaankaan uskaltanut kokeilla jos alla olisi ollut se nolla. Olisin tyytyväisenä tyytynyt vanhaan kiertämis malliin. Taidan olla hieman pelkuri. En uskalla tehdä riskejä vaikka tiedän että olen ko. tekniikka kokeillut aikaisemminkin.

Kisoista jäi kyllä todella hyvä fiilis. Tällä kertaa päivän tähti oli Bella joka teki varmoja tasaisia ratoja. Duon kanssa sitten sössiittiin hieman liikaa. Ohjaajan ahneus nopeista nollista hieman kostautui ankarammin...

Maananaina oli sitten Siljan treenit parin viikon tauon jälkeen. Voi, että oli niin mukavaa treenata jälleen kerran kun joku vahti ja katsoi omia tekemisiä koko ajan. Duon kanssa tahkottiin ensimmäistä rataa todella kauan. Meille osattautui vaikeaksi kohta jossa koira lähettiin suoraan putkeen joka oli aan alla. Tämän jälkeen oli poikittain hyppy joka piti mennä takaa ja sielt' jatkettiin matkaa suoraan hypylle jne... Duo pyrki koko ajan menemään hypyn etukautta. Kerran ehdin koiraa aikaisemmin hypylle ja takaa meno onnistui. Suurimmaksi ongelmaksi koitui se, että Duo ampui niin suurella vauhdilla putkesta etten saanut koiralta yhtään vauhtia pois vaan neiti vilkaisi minua ja oma juoksulinja oli hyppyä kohden niimpä neiti meni komeasti loikkimaan sitä. Lopulta ehdotin Siljalle oma tapaani jolloin meninkin putken "väärältä" puoleta ja työnsin koiran hypylle. Tämä toimi paremmin. Tosin kun tein näin niin seuraavan esteen sylissä kääntyminen muuttui valsiksi... En päässyt muuten millää vetämään koiraa toiselle hypylle. Bellan kanssa tämä rata sujui sitten kuin tanssi. Mikäs tuollaista koiraa on ohjata joka katsoo ohjaajan pienemmätkin vartalon liikkeet ja kuuntele joka välissä sekä etenee huomattavasti tasaisemmin...

Toinen Siljan suunnittelema rata meni sitten paljon paremmin. Totesin jälleen, että kyllä Duo osaa avokulmia hakea vaikeammistakin kulmista. En vain luota siihen tarpeeksi ja pyrin viemään itse aivan liian paljon koiraa kepeille. Bellalle huomattiin taas tuttu ilmiö: mitä enemmän kiljahtelen sitä kovempaa Bella menee. Tosin tuo kiljahteleminen ottaa kyllä kunnon päälle ja miten sen pystyy tekemään kisoissa luonnollisesti kaikessa siinä hälinässä ja jännityksessä?. Meikäläisen radat tunnistaa kohta jo pelkän kiljahtelen avulla... Kiitos Silja mahtavan upeista treeneistä!. Nämä ovat aina viikon kohokohta! 4_1_107.gif

Tänään (tiistaina) käytiin ajelemassa Liedossa jossa Tsau järjesti epäviralliset agiliidot. Ilmoitin molemmat tyttöset kilpaileviin medeihin ja tavoitteena oli tehdä rentoa rataa. Tuomari oli kyllä suunnitellut aika kimurantin radan, eipä ole moista vääntöä ollut hetkeen. Duo suoritti radan ihan hyvin ja kuuliaisesti, vaikka oli todella kuumana. Palkkauksen vuoksi saimme radalta hyllyn. Bella suoritti radan bellamaiseen tapaan varmasti radalta tuli yksi kielto kepeiltä kun en antanut koiralle tarpeeksi tilaa. Tulokseksi saimme vitosen jolla sijoituimme toiseksi. Tällä kertaa voitte miettiä palkkasinko puomin ja huomattiinko sitä virhettä vieläkään?. Vastaus on se sama tuttu...