Voi, että ilahduin niin suuresti Matkatoverien Sannan kirjoituksesta blogissaan. Itku meinasi päästä kun luin liikuttuneena tekstiä. Sanna kirjoitti, että meidän meno keskiviikon iltakisojen toisella radalla oli agilityä isolla A:lla. Kiitos Sanna kauniista sanoista, jaksat aina niin hienosti kommentoida meidän ratoja ja useasti jo kisapaikalla. Varsinkin pahimman agidepression aikana mietin useasti sanojasi Liedon kisoissa ja vielä kun keskiviikkona tulit sanomaan ne sanat ennen rataantutustumistasi en päässyt edes masentumaan. Kiitos
Tänään oltiin päivällä pitkällä päivälenkillä. Alkulenkistä pelästyin todella paljon. Olin päästänyt koirat vapaaksi ja Bella juoksi haistelemaan nurmikkoa. Hetken päästä alkoi kova aivastelu. Bella aivasteli useita kertoja putkeen. Sen jälkeen Bella alkoi lipomaan huuliaan. Ihmettelin moista käytöstä ja kutsuin koiran luokseni. Oikealta puolta parta veressä!. Olin ihan ihmeissäni ja taisin mennä pieneen paniikkiin. Mitään ääntä vingahdusta tms. ei ollut kuulunut. Bella kun pitää aivan hirveätä kiljunaa jos häntä hiemankin satutetaan. Katsoin suuhun ja etuhampaiden vierestä tuli hieman verta. Tässä vaiheessa Duoa alkoi hirveästi kiinnostamaan veren tuoksu joten Duo juoksi Bellan vieressä tyyliin: sisko, sisko mikä hätänä?. Katsoin parhaaksi heittää u-käännöksen ja matkasimme kotiin pesemään Bellan partaa. Kotiin päästyäni ei verta näkynyt tulevan mistään. Joten lähdimme uudelleen lenkille ja nyt otin myöskin "tolpan" mukaani. Itseäni heikotti niin kovin veren näkemisestä, että ajattelin jos pyörryn lenkin aikana on sentään "tolppa" mukana...
Kommentit