Sitten itse otsikkoon... Tänään oli kevään viimeiset agitreenit Siljan opastuksessa. Silja matkaa kesäksi vihreimmille laitumille Turkkuseen. Ilma oli inhottavan painavan hikisen kostea. Tuntui, että olisin kylmän kosteassa saunassa. Ällöttävä ilma... Siljan suunnitelmat radat oli oikein kivat molemmilla oli tiukka käännöksiä ja pitkiä estevälejä. Treeneissä tein "pienen" havannon: jalkani tai toisin sanoen nivunen... Oikea takajalka (puhuin kuin koirasta...) oli aivan jumissa ja nivusen kohdalla iso patti. Nivunen on siis jälleen ärtynyt. Sama vaiva oli tasan vuosi sitten jolloin toisen puolen nivunen pamahti kunnolla. Sillä jalalla ei paljoa SM-kisoissa juostu. Tässä vaiheessa varmaankin ihmettelette mistä moinen vamma?. Kävin eilen illalla salilla kokeilemassa kyykyn maksimia... Olin kyllä lämpitellyt hyvin, mutta ne venyttelyt... Tosi urheilijat eivät venyttele Tangossa oli lähes oma painoni painoa ja niitä sitten toistin useaan otteeseen. Eikä tuntunut (eilen) missään... Paitsi kun piti juosta Bellan kanssa. Kirjaimellisesti juoksin kuin p*askat housuissa en päässyt mmihinkään, vaikka kuinka yritin... Rata meni kirjaimellisesti iloisesti kun nauroin rötkötin koko ajan. Bella ainakin innostui moisesta hyvästä tuuleesta. Duon kanssa rata meni sitten joten kuten en pystynyt juoksemaan joten lähetin koiraa paljon esteille. Hikikarpalot vaan tippuivat Siljan kovassa treenissä. Pari kertaa se laittoi meidät juoksemaan uudelleen ja uudelleen.Viimeisellä radalla nivus ja takajalka alkoi lämpiämään enää juokseminen ei ollut hampaat irvessä touhua, mutta rentous oli aivan tipotiessään. Bellan kanssa radat vielä meni, mutta Duon kanssa sitten jouduin lintsailemaan ja mm. törmäsin samaan aitaan pari kertaa. Tästä syytän äitini isoja monoja jotka ovat kaksi numeroa suuremmat, en muistanut ottaa 40 kenhän koon tarvitavaa etäisyyttä Tällä radalla oli mielenkiintoinen keppikulma ja välistä veto. Tosin niissä ei ollut mitään ongelmia kummankaan koiran kanssa. Kiitos Siljalle aivan huikeista treeneistä koko kevään ajan!. Olet tsemppannut ja valanut meihin niin paljon uskoa
No mitäs jalan ja nivusen kanssa jatkossa...?. Ei tässä voi muuta sanoa kuin pakko lepo: ei juoksua, ei salilla jalkoja... Se on sitten eri asia miten tälläinen yliaktiivinen himoliikkuja saa pidettyä itsensä poissa juoksupoluilta... Huomenna ajattelin mennä salille tekemään ihan vain käsiä ja hieman venyttelemään Toivottavasti jalka tokenee ja paranee parissa viikossa... Muuten alan hyppimään seinille!.
Kommentit