Tänään vietin ansaittua vapaata. Ohjelmassa ei ollut mitään erikoista kunnes... Lauantaina näin ihanan hamekankaan (parit häät kesällä) ja tietysti kangas ei riittänyt haluamaani mekon malliin. Maanantai aamuna alkoi soittorumba kangaskauppoihin: Loimaa, Karkkila, Helsinki. Ei missään ko. väriä, kaikissa loppunut. Sitten käsittelyyn Hämeenlinna... Lopulta yhdessä Hämeenlinnalaisessa liikkeessä oli tämän väristä kangasta. No ei muuta kun "tolppa" + koirat autoon ja kohti Hämeenlinnaa. Perille päästiin ja kyseinen kangas oli aivan eri väristä kuin olimme tarkoittaneet... Helkutti ihan turha reissu. No onneksi poikettiin Eurokankaseeen ja sieltä löytyi uusi ihana väri ja siihen sopiva huivi. Kengät löytyivät sitten Forssasta. Myönnän oma "tolppani" on moni toimi ihminen, tarpeen vaatiessa myös ompelija 4_1_107.gif

Sitten itse otsikkoon... Tänään oli kevään viimeiset agitreenit Siljan opastuksessa. Silja matkaa kesäksi vihreimmille laitumille Turkkuseen. Ilma oli inhottavan painavan hikisen kostea. Tuntui, että olisin kylmän kosteassa saunassa. Ällöttävä ilma... Siljan suunnitelmat radat oli oikein kivat molemmilla oli tiukka käännöksiä ja pitkiä estevälejä. Treeneissä tein "pienen" havannon: jalkani tai toisin sanoen nivunen... Oikea takajalka (puhuin kuin koirasta...) oli aivan jumissa ja nivusen kohdalla iso patti. Nivunen on siis jälleen ärtynyt. Sama vaiva oli tasan vuosi sitten jolloin toisen puolen nivunen pamahti kunnolla. Sillä jalalla ei paljoa SM-kisoissa juostu. Tässä vaiheessa varmaankin ihmettelette mistä moinen vamma?. Kävin eilen illalla salilla kokeilemassa kyykyn maksimia... Olin kyllä lämpitellyt hyvin, mutta ne venyttelyt... Tosi urheilijat eivät venyttele 4_18_4.gifTangossa oli lähes oma painoni painoa ja niitä sitten toistin useaan otteeseen. Eikä tuntunut (eilen) missään... Paitsi kun piti juosta Bellan kanssa. Kirjaimellisesti juoksin kuin p*askat housuissa en päässyt mmihinkään, vaikka kuinka yritin... Rata meni kirjaimellisesti iloisesti kun nauroin rötkötin koko ajan. Bella ainakin innostui moisesta hyvästä tuuleesta. Duon kanssa rata meni sitten joten kuten en pystynyt juoksemaan joten lähetin koiraa paljon esteille. Hikikarpalot vaan tippuivat Siljan kovassa treenissä. Pari kertaa se laittoi meidät juoksemaan uudelleen ja uudelleen.Viimeisellä radalla nivus ja takajalka alkoi lämpiämään enää juokseminen ei ollut hampaat irvessä touhua, mutta rentous oli aivan tipotiessään. Bellan kanssa radat vielä meni, mutta Duon kanssa sitten jouduin lintsailemaan ja mm. törmäsin samaan aitaan pari kertaa. Tästä syytän äitini isoja monoja jotka ovat kaksi numeroa suuremmat, en muistanut ottaa 40 kenhän koon tarvitavaa etäisyyttä 4_1_101.gif Tällä radalla oli mielenkiintoinen keppikulma ja välistä veto. Tosin niissä ei ollut mitään ongelmia kummankaan koiran kanssa. Kiitos Siljalle aivan huikeista treeneistä koko kevään ajan!. Olet tsemppannut ja valanut meihin niin paljon uskoa 4_17_4.gif

No mitäs jalan ja nivusen kanssa jatkossa...?. Ei tässä voi muuta sanoa kuin pakko lepo: ei juoksua, ei salilla jalkoja... Se on sitten eri asia miten tälläinen yliaktiivinen himoliikkuja saa pidettyä itsensä poissa juoksupoluilta... Huomenna ajattelin mennä salille tekemään ihan vain käsiä ja hieman venyttelemään 4_1_6.gif Toivottavasti jalka tokenee ja paranee parissa viikossa... Muuten alan hyppimään seinille!.