Taisi se kesä lopultakin tulla tänne pohjolaan. Tietysti meidän päivystysviikolla, ei paljoa pääse auringosta nauttimaan. Koirien kanssa ollaan iltasin istuskeltu pihalla tai lähinnä minä olen istunut ja koirat juosseet pitkin takapihaa. Välillä tuntuu, että niillä on ihan oikeasti joku vakava mielialahäiriö: Bella saattaa yksinään juosta kymmenenkin minuuttia kasvimaata ympäri ja Duo sen sijaan heittelee niskalenkki voltteja Lucaksen kanssa. Kun Lucas kyllästyy tulee Duo kierimään varpaiden päälle ja Bella naaman päälle. Yritä siinä sitten rentoutua 4_1_106.gif

Ollaan pikku hiljaa palauduttu sunnuntain toko menestyksestä maankamaralle. Poika piti maanantain huilitaukoa. Tosin yritin hieman pientä tokoilua tehdä, mutta kun äijää ei omasta mielestäni kiinnostanut tarpeeksi lensi poika kylmästi takaluukkuun istumaan. Osasyynä saattoi lämmin ilma ja sienikorva sekä tassut. Sunnuntaina aloitin canofiten ja tänään tassut näyttivät jo aika hyvältä. Vereslihan sijaan tassun välit oli hailakan punertavat. Nopeasti tuo aine näyttää vaikuttavan ja pojan motivaatiokin löytyi taas tiistaina.

Eilen otettiin tyttöjen kanssa agilityä. Meidän lisäksi treeneissä ei ollut kuin Ulla & Saku ja Emmu & Kaiku. Otimme Helsingissä kevät talvella olleen radan. Ulla ei ihan tarkkaan muistanut kenen tuomarin rata oli kyseessä. Tytöt menivät helteeseen nähden ihan hyvin. Bellan kanssa en kauheasti prässännyt. Olin erittäin tyytyväinen siihen, että olen nyt parina viime kertana pystynyt jättämään Bellan 2-3 esteen taakse niin ettei vauhti kärsi niin paljoa. Duo sitten oli taas ihan oma extremensä, helle oli koirasta tehnyt aavistuksen laiskemman joten ohjaajakin pysyi mukana. Duon kanssa harmaita hiuksia aiheutti loppu suora: keinu, rengas ja hyppy olivat suorassa linjassa keinun jälkeen piti mennä oikealle olevaan putkeen ja kauimpaan päähän. Enhän minä sitä sinne saanut 4_9_4.gif Joko mentiin u-putken edessä oleva hyppy tai sitten väärään päähän putkea. Duo irtosi taas ihan liikaa ja kun kääntyi katsomaan missä hidas ohjaaja oli putken väärä pää aina niin sopivasti hollilla. Kauheasti en jaksanut siinä helteessä koiria prässätä ja taisi ohjaajaa väsyttää sunnuntain tokokarkelotkin.

Tänään pääsi tytöt huilimaan. Tosin aamulla otettiin pienet aamujumpat koirien kanssa eli luokesetuloa, paikalla makuuta, keppejä ja kuusen kiertämistä. Illalla mentiin sitten Anun tokotreeneihin johon osallistuu meidän EHPM-joukkue. Poika pääsi yksin matkaan ja oli selvästi tästä mielissään. Otimme paikalla makuuta joka onnistui hyvin, vaikka vieressä ollut riiseni lähti muutamaan kertaan liikkeelle. Pojan naamalla oli ilme: taasko me otetaan tätä paikalla makutta, mä osaan tän jo!. Äijä todellakin pysyi hyvin paikallaan ja oli jopa tarkkaavainen. Tämän jälkeen otettiin pojan kanssa pieniä pätkiä seuraamista ilman hihnaa. Nyt kun muistin koko ajan pitää kädet ns. "taistelu asennossa" oli seuraaminen intensiivisesti. Sunnuntain kisoissa meikäläisen kädet taisivat roikkuia kuin makaroonit sivuilla. Ihme ja kumma jos koira ei seurannut kunnolla. Tämän jälkeen näytettiin Anulle meidän estehyppy. Poika suoritti sen jälleen hyvin. Nyt ei jäänyt edes esteen eteen miettimään vaan hyppäsi heti ja jäi todella hyvin seisomaan esteen taakse. Minä menin luokse ja tungin urhealle äijälle makkaraa suuhun. Istumista en ole ottanut ollenkaan tähän yhteyteen vaan olen aina palkannut seisoviltaan, muuten poika alkaa ennakoimaan liikaa. Tosin Anu sanoi, että välimatkaa esteeseen voisi hieman kasvattaa sillä evl:ssä väli on 3m. No me ei ihan vielä olla ihan niin korkealla (ollaankohan ikinä?) mutta voisihan sitä alkaa harjoittelaan ihan varmuuden vuoksi. Eihän sitä ikinä tiedä 4_12_10.gif

Sitten oli vuorssa ruudun opettelua. Ruutuhan tulee mukaan kuvioihin vasta voittajassa, mutta kaikkea pitää treenata ja ihan kiva tehdä välillä jotain erilaista. Ensin otettiin ruutuun lähettämistä namikupin avulla. Vietiin pojan kanssa kuppi ruudun takaosaan ja laitoin pari makkaran palaa sinne. Sitten noin 7 metrin päästä lähetys: missä nami, missä nami? kun poika katsoi ruutua annoin käskyn. Parilla ekalla kertaa Lucas kävi katsomassa yhden merkin, mutta aika nopeasti herneet iskivät kipinää ja poika hiffasi idean. Isojen kehujen kera, poika sai vielä ruudussa lisää namusia. Sitten otettiin vielä ruudussa makaamista ja minä kävelin koiran kanssa tietyn ringin ja kutsuin koiran mukaan seuraamaan. Poika ei oikein heti ymmärtänyt että nyt voi ruudusta lähteä. Tämän jälkeen siirryttiin evl:n liikeisiin, aloitettiin suuntakäskyjen opetteleminen eli merkki keskelle ja namikuput molemmin puolin 5 metrin päähän. Koira seisomaan merkille suoraan ja käskytys vuorotellen oikeaan sekä vasempaan namikupeille. Poika oli tässä luonnonlahjakkuus!. Äijä meni heti kovaa vauhtia namikupille... No ei varmaankaan mikään ihme kun ei ollut saanut päivällistä.

Kotiin päästyäni kaivoin esille vielä noutokapulan ja pidettiin pojan kanssa hauskaa. Ensin heitin sen ja poika toi sen minulle jonka jälkeen aloitettiin pito harkat -> kapula suuhun, irti -> palkka. Poika otti ensimmäisiä kertoja kapulan kädestäni suuhunsa. Jotain apua siitä mölkystä siis on ollut 4_1_107.gif

Huomenna suuntaankin kauppaa ostamaan ruutu rekvisiittaa: pikku ämpäreitä,namikuppeja. Sen verran olen innostunut tästä tokoilusta, että näitä uusia liikkeitä voisi opettaa myös tytöille ja tietysti niin että poika seuraa opetusta puuhun kytkettynä jos vaikka mustasukkaisuus toisi lisä motivaatiota!.

Kyllä täytyy kiittää Anun kärsivällisyyttä aika hyvin se kestää meikäläisen blondiutta. Kiitos Anu treeneistä 4_1_114.gif ja illan tsemppi puhelusta...