Kisat ovat vasta syyskuun alussa, mutta yhdessä ollaan treenattu pari kertaa. Koutsikaan ei ole yhtään huonompi meinaan Anu. Anu ottaa jokaisen koiran kanssa yksitellen suunnitelmiaan juttuja. Tiistaina oli vuorossa meidän osalta: seuraaminen, maahanmeno, seisominen, paikalla makuu. Vinkkejä tuli taas niin paljon ettei meikäläinen edes pysty kaikkea sisäistämään. Treenit meni meidän osalta tosi hyvin, pieni vesisadekkaan ei menoa haitannut. Tärkeimmäksi asiaksi otin tämän: Lucakselle pitää opettaa että vasemman jalan läheisyys on maailman paras paikka. Palkata heti kun koira katsoo minua. Lucas hiffasi heti hyvin idean. Parasta päivässä oli kuitenkin se, että poika ei ontunut yhtään. Kiitos Anu treeneistä!
Tänään jatkettiin totoilua eli vain veikkaamalla voi voittaa. Ennen treenejä kävin pojan kanssa Euron aulassa treenaamassa paikalla makuuta häiriön alaisena. Poika oli niin kovin innoissaan päästessään autosta pihalle ja ihmisten ilmoille. Meinasi kirjaimellisesti revetä nahoistaan. Kauppatreenin jälkeen mentiin toisen koutsimme Johannan johdolla Talsoilan kentälle treenamaan ja tekemään viimeisiä voiteluja. Mukana oli myös kolmas sunnuntain kisakumppanimme Anja & Jesse. Otimme kaikkia liikkeitä hienovaraisesti ja vähän. Seuraamisen otin ilman talutinta ja se meni ihan kivasti. Tosin sain kovaa palautetta askeleistani ja varsinkin niistä juoksuaskeleista. Minullahan on pieni koira mukana matkassa eikä mikään venakko...
Paikalla makuuta treenattiin aluksi ja lopuksi. Alussa se onnistui, mutta toisessa paikalla makuussa Lucas nousi. Tosin samassa huomasin, että äijällä oli pyllyssä valtava roskakeppi. Ei mikään ihme jos ei kauhesti tehnyt mieli maata. Paikalla makuu onnistui kaiken kaikkiaan muuten hyvin, mutta kun menen luokse Lucas on nyt pari kertaa ennakoinut ja noussut istumaan ennen lupaa. Tätä sitten prässättiin muutaman kertaan, mutta kauhesti en tälle asialle enää voi tehdä muutamaa päivää ennen kisoja.
Liikeestä maahanmeno oli nappisuoritus, mutta liikkeestä seisomisessa Lucas otti muutaman askeleen. Pojan pitäisi pysähtyä kuin seinään, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Luoksetulo oli aivan nappi, poika juoksi kovalla vauhdilla luokse ja suoraan sivulle. Vapaa hyppy oli hyvä. Tätä ei oltu otettu yli kahteen viikkoon ja sen huomasi ekalla kerralla. Poika pysähtyi eikä hypännyt. Otin liikkeen uusiksi ja se meni kympin arvoisesti. Hyppäsi ja kääntyi sekä seisoi keskella hyppyä.
Olen huomannut, että kaikista vaikeinta minulle on kropan hallinta.Miten voin seurauttaa koiraa kun en voi katsoa sitä,miten voi käskeä hyppäämään kun en näytä kädellä *huokaisee*. Nyt "pakkoliikkeet" ovat hieman vähentyneet, mutta kaippa minä niitä siltikin vielä teen tiedostamatta saati sitten kilpailutilanteessa kun jännitän aivan sikana
Treenien lopuksi otin Duolla vapaa hyppyä, luoksetuloa ja seuraamista mitkä onnistuivat myös Duudsonin kanssa hyvin. Bella pääsi vihoviimeisenä vielä hengailemaan kentälle: otettiin ei niin vakavaa seuraamista ja luoksetuloa.
Viimeisenä treeninä mentiin koko konkkaronkko sittarin pihalle ja aulan eteen suorittamaan paikalla makuuta. Taisi siinä ohikulkioilla hieman ihmettelemistä kun kolme koiraa makasi rivissä. Olen aika pitkään ollut jo hullun maineessa koirien kanssa joten tämä on jo aika normaalia. Lucas oli taas niin hauska: äijä heilutti koko ajan häntäänsä ja kun Johanna tai Anja kehui omian koiriaan. Poika luuli, että ainoastaan häntä katsellaan ja ihaillaan sekä kehutaan.Saparo heilui siihen malliin, että pelkäsin sen jo putoavan... Viimeisenä numerona mentiin lenkille vielä koko Linikkalanpellon jengin kanssa. Aika paljon puheet pysyivät sunnuntain tokokisassa, ihme Kiitos Johanna tästä päivästä ja kaikista niistä vinkeistä!
Huomenna pidän Lucakselle pienen vapaapäivän. Ajattelin ottaa vain pieniä toistoja ja kertauksia. pidetään vaan hauskaa keskenäämme. Tänään sain muuten ilmoitettua jopa tytötkin pariin agikisaan!. Saavutus sekin
Kommentit