Tänään oli se päivä mitä ollaan odotettu ja jännitetty kesäkuusta asti: Lucaksen ensimmäiset viralliset tokokisat. Näitä varten ollaan treenattu säännöllisen epäsäännöllisesti. Viimeiset viikot ollaan vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Treenattu ja prässätty. Välillä tuntui ettei koko hommasta tule yhtään mitään ja jätetään koko kisat väliin. Toisinaan aurinko paistoi ja tuntui että mehän osataan nämä kaikki liikkeet. Viimeinen paniikki iski kaksi viikkoa ennen kisoja kun liikkeestä maahanmeno ja seisominen oli aivan vaiheessa. Poika onneksi oppi liikkeet hyvin nopeasti tumpelosta ohjaajasta huolimatta.

Koko kulunut viikko oli yhtä jännitystä: päästäänkö kisaan vai ei. Lucaksella on punertavaa ihottumaa korvissa (sama sieni kuin toukokuussa) ja poika tykkäsi kovasti rapsuttaa korviaan. Mitään aineitahan en voinut laittaa dopingin vuoksi. Sama ihottuma levisi alkuviikosta oikeaan tassuun ja loppu viikosta vasempaan takatassuun. Bepanthenia käytettiin enemmän ja vähemmän sekä putsattiin tassuja sekä korvia. Loppujen lopuksi pääsimme osallistumaan kisaan.

797870.jpg

Aamulla suunnattiin pienelle lenkille, jonka jälkeen pakkasin kaikki koirat autoon ja suuntasimme Talsoilan kentälle hyvissä ajoin. Otin tytöt mukaan jotta Lucakselle tulisi pientä kilpailuviettiä huomiostani. Menin ilmoittamaan pojaan kisaan sekä ostin kilpailukirjan. Lucakselta tarkastettiin mikrosiru joka löytyi hyvin. Tosin äijä hieman ihmetteli piippaavaa laitetta. Pojan kanssa treenasin ennen kisaa pientä paikalla oloa sekä pidettiin yhdessä hauskaa. Ennen paikalla makuuta otin tyttöjä vuorotellen autosta ja poika sai katsella kun tein pientä kivaa tyttöjen kanssa. Raahasin häkit ja koirat kehän viereen ja alkoi pitkä odottelu. Alokasluokan paikallamakuut suoritettiin kolmessa ryhmässä ja me olimme siinä ensimmäisessä, pojan kisanumero oli 2.

Kehään mentäessä tuomari tervehti koirat. Tässä vaiheessa kävi ilmi että meidän edellä ollut koira oli poissa joten me olimme ensimmäisiä. Kehään mennessä nousi kylmä hiki sillä Lucas oli aivan outo. Tuomari (iso mies) tuli pitkän matkaa kyyryssä tervehtimään poikaa. Lucas pelästy ja pakitti useita metrejä mikä oli todella outoa kun äijähän rakastaa kaikkia liikkuvia kaksijalkaisia. Pienen maanittelun jälkeen Lucas suostui menemään tuomarin luokse. Paikalla makaamiseen saimme collien vieruskaveriksi, mutta sitä ennen oli vielä luoksepäästävyys. Jännitin aivan sikana pojan käyttäytymistä kun sama mies tuomari tuli tervehtimään uudelleen koirat. Pelkäsin ihan turhaan sillä Lucas istui nätisti perusasennossa ja nousi seisomaan vasta kun tuomari alkoi silittämään. Nyt pienen miehen häntäkin heilui selän päällä tuttuun tapaan.

Paikalla makaaminen 2 minuutin ajan tuntui ikuisuudelta. Lucas jäi hyvin paikalleen ja meni maahan ensimmäisellä käskyllä.  Johannan vinkistä otin kellon käteeni ja vilkuilin siitä pariin otteeseen kuinka kauan vielä pitää pysyä. Yksi 5 koirasta lähti liikkeelle ja siinä vaiheessa iski sydän kurkkuun sillä tämä oli pieni valkoinen japsi. Lucashan rakastaa pieniä valkoisia koiria. Japsi hiippaili pikku hiljaa omistajaansa kohden ja minä seurasin poikaa. Lucakselle ainut hämmingin aiheuttaja oli muoviset kehäreunat jotka olivat maassa. Kovassa tuulessa ne lepattivat ja pitivät kovaa ääntä. Onneksi Lucas ei reagoinut niihin mitenkään. Saimme luvan palata koirien luokse. Lucas näytti siinä suorassa auringon paahteessa ihan kärsivältä. Kun käskin istumaan ei poika noussut istumaan ekalla käskyllä vaan makasi tyytyväisenä. Tämän vuoksi paikalla makuusta tippui yksi piste.

Harmikseni jouduimme suorittamaan liikkeet heti paikalla makuun jälkeen. Olin niin toivonut, että olisin saanut pojan hetkeksi häkkiin ja ottanut sillä välin tyttöjen kanssa pientä tokoa. Edellä oleva koira oli poissa joten tuli meidän vuoro. Sain nopeasti käydä kehän ulkopuolella koiran kanssa. Ehdin antamaan muutaman makkaran palan ja hiiren suuhun. Poika heräsi "koomastaan" sentään vähän.

797953.jpg

Itse kehässä olin aivan pihalla ja terävyyttäni laski kamala jännitys. En tiedä olenko ikinä jännittänyt niin paljoa?. Ensin oli liikkeessä seuraaminen. Alussa sattui heti pieni kämmi. Annoin pojalle liikaa löysää remmiä ja poika kompastui hihnaan... No loppu ajan seuraaminen sujui hyvin, poika istui ja liikkui hyvin. Saimme arvosanaksi 8,5. Sitten oli vuorossa ilman hihnaa. Sitä olemme tehneet todella vähän. Seuraaminen on muutenkin vielä aivan työn alla. Poika jaksoi kuumasta auringosta huolimatta seurata ihan nätisti. Tosin alkoi jossain vaiheessa jätättämään aivastelujen takia. Myöhemmin tajusin, että olin kävellyt ihan erilailla kuin yleensä... Ihme jos koira oli pikkasen pihalla... Tästä saimme 7 (tällä liikkeellä oli kaikista suurin kerroin 4).

Maahanmeno liikkeestä onnistui ihan hyvin. Tosin taisin hieman vilasta koiraa, että kävikö se makuulle vai ei... Pisteitä tuli 8,5. Luoksetulo onnistui aika nappiin. Poika lähti kovalla vauhdilla, mutta tuli vierelle hieman sivuun ja seisoi hetken ennen kuin istui perusasentoon. Tästä pisteitä 8. Liikkeestä seisominen onnistui kohtalaisesti. Tosin harpoin alussa liian kovaa ja unohdin ottaa koiran mukaan. Lucas kyllä kipitti viereeni ja jäi hyvin seisomaan, pisteitä tippui 8. Lopuksi oli estehyppy joka onnistui hyvin pitkistä piuhoista huolimatta. Annoin pojalle hyppykäskyn ja poika lähti liikkeelle, pysähtyi ennen estettä ja hyppäsi. Poika hyppäsi hyvin ja kääntyi hienosti odottamaan keskelle estettä. Lopuksi perusasentoon ja pisteitä tuli 9.

798018.jpg

Tässä vaiheessa kehuin Lucasta maasta taivaisiin ja olin lähteä kehästä kun liikkeelle käskijä pyysi vielä hetken aikaa olemaan aloillaan jotta tuomari sai antaa kokonaisvaikutuspisteet. Saimme 9. Loppujen lopuksi saimme ykköstuloksen pisteillä 166! ja oikeuden avoimeen. Mainio pikku miäs joka taisi samalla tehdä leijonien historiaa?. Enpä muista olisiko ainakaan 2000-luvulla mikään leijona kisannut tokossa tai saanut 1-tulosta.

Hassuin tilanne sattui kisakirjaa hakiessa. Tuomari luetteli ykkösen saaneet ja koirien rodun. Jokainen haki vuorollaan kirjan. Kun tuli meidän vuoro, tuomari lausui: ja seuraavan ykköstuloksen sai 2. numerolla kilpaillut joka on rodultaan... öö *tavasi mielessään selvästi kirjoitettua rotu* Minä totesin rintarotingilla: löwchen. Tuomari ei varmastikkaan ollut aikaisemmin törmännyt leijonaan ainakaan tokokehässä 4_1_107.gif

Itse kisaan olin todella tyytyväinen. Poika jaksoi hienosti tehdä vaikka oli lämmin päivä. Lucas on niin laiska kun auronko paistaa hiukan enemmän. Yllärinä koin nopean tahdin kehässä. En ehtinyt edes kissaa sanomaan liikkeiden välissä kun liikkeelle käskijä kysyi jo olenko valmis... Pojan kehut jäi varsinkin alussa aika minimiin kun olin niin pihalla mitä seuraavaksi tehdään. Ei hassumpi kisa ensimmäiseksi kisaksi ja meidän tokoura ei nyt sitten jää tähän vaan jatkamme alokasluokassa tähtäimenä TK1-koulari.

Paljon onnea Johanna-koutsille ja Nickylle TK1-tittelistä ja kiitos samalla henkisestä tsemppauksesta sekä kultaisista neuvoista!. Linikkalanpellon jengin tosi uroot lunastivat sen mistä me vielä eilen ainoastaan haaveilimme! 4_1_201.gif