Tämä viikonloppu oli kyllä kokonaisuudessaan ihan pyllystä. Kaikki alkoi perjantai aamuna kun Lucas oli kipeänä. Sama juttu jälleen kerran. Mieli oli maassa ja samoin pienen miehen. Minä tyhmä menin vielä niihin lauantain tokokisoihin, vaikka tiesin ettei poika ollut ihan terävimmillään. Ne kisat meni ihan *sensuroitu*. Ainakin yleisöllä oli kivaa jos ei kellään muulla. Tulos saatiin, mutta ei kauhean hyvä sellainen. Teki mieli jopa keskeyttää kisa, mutta koska joukkue tarvitsi kahden alemman luokan tuloksen niin tarvoin kisan läpi väkisin.

Lauantaina kävin illalla veljenpojan 1-vuotis synttäreillä. Siellä alkoi aikamoinen päänsärky ja menin aikaisin nukkumaan. Sunnuntai ei auennut yhtään valoisampana. Bellan masu sekasin ja itsellä aivan hirveä päänsärky -edelleen. Ei sitten lähdetty Bellan kanssa agipäiville Lempäälään. Bellan masun ja motivaation kannalta oli mielestäni paras jättää agilityt väliin, vaikka itseäni hieman se harmittikin. Päivällä tein meidän vastapäiselle tontille kaikille koirille makkara jäljet ja kaikki aijoi ne hyvin tarkasti sekä hyvin läpi.

Viikonlopun "kohokohta" tuli sitten iltapäivälenkillä kun menin Bellan & Duo-höyryjunan kanssa ravilenkille (lue: itselleni pikakävelyn ja juoksun välimuoto). Olimme lopettamassa lenkkiä kun saimme Raikonmäestä sakemannin peräämme... Onneksi edellä olevat lenkkeilijät saivat hetken aikaa pidäteltyä koiraa kun minä sain tulen vyön alle ja pääsimme karkuun. Osa blogin lukijoista varmaankin tietää, että minulla on aikamoisia kammoja irtokoirista varsinkin tuollaisista isommista. Juoksimme tyttöjen kanssa minkä kintuistamme pääsimme ja onneksi sakemanni oli sen verran tyhmä, että meni harhautukseeni. Sitä en tiedä oliko kyseinen tapaus uros vai narttu ja oliko se kiltti. En halunnut edes kokeilla. Mukana kun oli yksi selän venähdyksestä toipuva ja toinen arkajalka...En voi muuta sanoa kun en tälläisiä viikonloppuja halua kauhean usein...

Duon vointi on hyvä. Odotan jo kuin kuuta nousevaa Piiran luokse pääsyä. Saisi hieman tietoa tilanteesta, tämä epätietoisuus käy hermoilleni. Päivällä pidin Duoa ensimmäistä kertaa vapaana kahteen viikkoon. Neiti oli yksinään kanssani lenkillä ja päätin kokeilla suhtaumista (lue: kuinka pahasti riekkuu). Alku hölkkäilyn jälkeen nosti kauniin ravin ja kävelimme kohtalaisen lenkin. Duo oli selvästi onnellinen päästessään "kahleista" irti. Bellan masukin alkoi toipumaan iltaa kohden. Enpä tiedä mitä jänön pipanoita se oli taas vedellyt napaansa. Lucaskin on ollut jälleen pirteänä. Haki jopa lempi vinkunsa ja leikki sillä pitkän aikaa. Ehkäpä tämä tästä taas 4_1_3.gif