Eilen tuli käytyä eläintenpäivän kunniaksi: Viikin eläinsairaalassa ja löytöeläintalossa. Hyvin vähän tunnen omaa kampus aluettani sillä nämä sijaitsivat hyvin lähellä omaa "päärakennusta".
Ensin kierreltiin löytöeläinkodissa. En ole yhtään kissa ihminen, mutta kyllä sydän pompahti kun näin lähes 30 kissaa: oli aikuisia ja pentuja sekä monen väristä. Erityisesti punainen ja kilpikonna (musta-oranssi-valkoinen) kissat olivat eniten mieleeni, mutta enpä napannut kissaa mukaani. Olisi kissalla ollut kovat oltava päivän viimeisillä luennoilla ja kotona kolmen koiran kanssa... Ehdottomasti suloisin oli pieni musta Herra Kani jonka avulla avoimien ovien ilmoituksen Helsingin Uutisista pongasin. Olisin ottanut mukaani ellei tämä heinäallergia olisi sen verran paha. Löytöeläintalosta löytyi myös muutamia koiria, mutta niitä ei päässyt katsomaan. Sai ainoastaan kurkata ikkunasta. Kolme sekarotuista joista yksi läähätti stressaantuneena. Yksi vaaleanruskea cockeri joka istui keskellä häkkiä ja aivan kuin olisi odattanut omaa omistajaansa. Cockerin vierestä löyti pieni musta kääpiösnautseri siistissä ja trimmatussa turkissa. Tämän ajattelin olevan hoidossa koska se oli niin siistissä kunnossa.

Löytöeläinkierroksen jälkeen mentiin käymään Viikin eläinsairaalassa. Pihalla oli mm. agilitynäytös KKK:n järjestämänä ja kaikenlaista muuta tapahtumaa. Pääsimme opastetulle kierrokselle sairaalaan. Täytyy sanoa, että tilat olivat todella upeat ja tilavat. Oli oma osasto: suulle, iholle, sisätaudeille jne... Fysioterapeutit, juoksumatot, terapia-altaat... Hienot puitteet kerta kaikkiaan. Mukaan tarttui flexi, useita pusseja koiran dentastickejä sekä ongenvedosta Pedigreen Markies keksejä, kakkapussilaukku... Kaikkea yleishyödyllistä.

Tänään saavuin kotiin ja koirat olivat ihan sekaisin. En muista koska Duo olisi viimeksi saanut hepulin minut nähdessään?. En tiedä onko tämä osteopaatin aikaansaannoksia, mutta Duo juoksi kauhean hepulin vallassa pitkin taloa. Ensin olin järkyttynyt: mikä sille nyt tuli, mutta sen jälkeen tuli nauru ja lopulta yritin saada koiran rauhoittumaan. Iltapäivällä hain Lucaksen ja Duon Back on Track loimet.Lucaksen loimi oli aavistuksen liian pieni, mutta Duon takki tuntui ihan sopivan kokoiselta. Piti heti kokeilla loimea ja tunkea käsi loimen sisälle. Koira ja takki hohkasi lämpöä, mielenkiintoinen uusi tuttavuus jonka käyttöön pitää perehtyä paremmin. Aloitetaan totuttelu ihan muutamista minuuteista useita kertoja päivässä sillä takki nopeuttaa niin paljon verenkiertoa, että saattaa aiheuttaa jopa pientä kipua.

Myöhemmin iltapäivällä kävelin Duon kanssa reippaan alle 30 minuutin lenkin. Duon meno oli todella hyvännäköistä ja rentoa. Ravasi suoraan ja häntäkin pysyi koko ajan ylhäällä. Hyvä, hyvä 4_1_107.gif