Tämä oli taas niitä viikonloppuja jolloin ajattelee, että miksi ei voi vain nukkua peiton alla koko viikonloppua?. Perjantaina tulin Forssaan ja lähdin saman tein tyttöjen kanssa tarpomaan vesisateeseen. Inhoan sadetta ja niin taitavat tytötkin. Illan kohokohta oli kahdet pissat sängyssä... Toinen oli onneksi päiväpeitteen pissakankaan päällä, mutta toinen ei sitten ollut... Päiväpeitto, täkki ja lakanat pesuun. Onneksi patjan suojana oli pissakankaat... Syyllistävä sormi iski Bellaan sillä pissat olivat juuri niissä kohdissa missä Bella aina nukkuu. Sitä en tiedä koska ne olivat tulleet, mutta olivat ne siinä jo jonkin aikaa olleet kun olivat ihan kylmiä.

Koko viikonloppu meni lopputyötä tehdessä ja omat hermot olivat aavistuksen kireänä. Koirat tuntuivat pakoilevan eikä niissä ollut samanlaista iloisuutta kuin viime viikonloppuna. Varsinkin Duo ottaa itseensä hyvin herkästi omat mielialani. Tänään käytiin pitkällä lenkillä, mentiin samalla tutulla 15+15+15 säännöllä. Jotenkin nuo ravilenkit ovat alkaneet maistumaan ihan puulta. Tolpalta en edes uskalla kysyä mitä mieltä hän on asiasta sillä hän hoitaa ravitukset viikolla. Nytkin sain taas hölkätä tyttöjen perässä ja seurata että molemmat ravaa. Flexin narut oli koko ajan sotkussa ja omaa pipoa kiristi enemmän ja vähemmän. Lämmittely venyi lopulta 20 minuutiksi ja mentiin läheiseen metsään.

Duo oli koko alkulenkin kävellyt häntä alhaalla (mielialastani johtuen?) kun päästin sen vapaaksi se lähti kuin tykin suusta juoksemaan. Ensiksi luulin sen pelästyneen, mutta sitten tajusin että kyseessä oli hepuli. Näkö yhteys pelasi ensimmäiset 150 metriä, mutta keltainen (koirilla on keltaiset sadetakit) ohjus jatkoi hullua menoaan enkä enää nähnyt koko koiraa. Siinä vaiheessa meinasi ensiksi tulla itku mitä jos vastaan tulee toinen vapaa koira tai joku lenkkeilijä?.  Duo painaa yksinään hullua vauhtia pitkin polkuja... Hetken aikaa odoteltiin Bellan kanssa Duon saapumista (Bella ei ollut huomannut Duon lentävää lähtöä)  Onneksi oli tutut maastot eikä vilkasta autotietä ihan lähettyvillä. Vähän ajan kuluttua se sama keltainen ohjus tulee sinne 150 metrin päähän näkyviin ja edelleenkin se sama hullu meno. Jos oltaisiin oltu vinttikoira radalla voin todeta, että varmasti Duo olisi lyönyt kaikki ennätykset. Duo juoksi hullun kiilto silmissä luokseni. Sen jälkeen käveltiin muutama metri rauhallisesti kun sama hepuli toistui, en ehtinyt sanomaan mitään kun kaksi keltaista ohjusta lähti painamaan pitkin metsää. Ne juoksi ja haukkui, menivät pitkin metsää ympyrää vuorotellen toisiaan jahdaten. Tässä vaiheessa maltti meni sen verran, että annoin olla. Perkele juoskoon kun hullu pitkin metsää. Eipä se ole sitä saanut 3 kuukauteen tehdä, minä en ala tuota koiraa enää pitämään pumpulissa. Hetken kuluttua Duo tuli kolmella jalalla vastaan se nosti vasemman takajalkansa eikä suostunut astumaan. Kirosin niin vimmatusti, samperin tyhmä eläin heti rikkoo itsensä. Kaivoin jo puhelinta esille, että porukat tulisivat hakemaan mua metsästä. Onneksi kuitenkin katsoin tassuun sillä siellä oli ainoastaan roska joka ärsytti. Matka jatkui yhtä hulluna kuin se oli alkanutkin. Metsästä päästyämme vastaan tuli ratsastaja. Tässä vaiheessa kiitin luojaani, että ko. ratsasta ei tullut Duon hepuli kohtauksen aikana metsään. Olisi voinut pahimmassa tapauksessa sattua todella ikäviä asioita. Loppu lenkki meni sitten jo suh'koht rauhallisesti.

On tämä koiran omistaminen niin ihanaa, verenpaine ainakaan pääse ikinä laskemaan normaali lukemiin. Minä hullu vielä haaveilen kolmannesta länderistä... Toivottavasti se olisi sitten Bella & Duon välimuoto...4_12_6.gif Viikon päästä mennään Piiralle. Toivottavasti päästäisiin edes suurin piirtein palaamaan normaalin elämään. Tämä alkaa jo rasittamaan hermoja. Mitenköhän Piiralle selitän Duon riehumisen? 4_12_4.gif