Kaikkea voi tapahtua ja etenkin sattua!. Sain maanantai pienen haavan Duon kulmahampaasta kun Duudsoni yritti ottaa makkaran käsistäni. Ensin luulin koirasta tulevan verta, mutta syyksi löytyi oikeassa peukalossa oleva pienen naulanpään kokoinen haava (joka näytti ihan siistiltä) Treenien jälkeen putsasi haavan oikea oppisesti. Tiistaina alkoi peukaloa kuumottamaan ja särkemään enemmän. Tietenkään en noteeranut asiaa enempää. Iltapäivällä alkoi käsi puutumaan, mutta ajattelin sen johtuvan laukusta joka oli toisella olkapäällä. Sama puutuminen kuitenkin jatkui illalla ja oikea käsi tuntui vieraalta eikä kirjoittamisesta meinannut tulla mitään. Keskiviikko aamuna käsi oli vielä kamalampi ja kylmempi sain ruveta miettimään minne minä itseni vien näytille.

Kesäkuussahan minulla tulehtui rakko josta sain lievän verenmyrkytyksen (imusolmukkeet turposi, heikotti ja oli kuumetta). Tästä viisastuneena ajattelin heti, että nyt on jälleen bakteeri päässyt jylläämään. Tänään aamulla yritin varata aikaa Yliopiston lääkäripalveluihin. En kyseistä paikkaa ole vielä koskaan käyttänyt. Ensin soitin Viikkiin jossa sanottiin: ei aikoja, soita Töölöön. Työtä käskettyä soitin Töölöön ja sain saman vastauksen ei aikoja ja päivystävä terveydenhoitaja ottaa vielä tunnin ajan vastaan, mutta jono on sellainen että en voi luvata pääsyä. Tule tänne kuitenkin... (matkaan olisi mennyt jo yli 30 minuuttia) Sinun kuitenkin tulisi mennä jonnekkin näyttämään kättäsi (ihan kuin en olisi itse tajunnut kun sinne soitin) Tässä vaiheessa meinaisi mennä jo pinna.

Onneksi tajusin mennä Pihliksen terveysasemalle jossa oli erittäin mukavia hoitajia jotka ottivat asian hoitaakseen. Tunnissa selvisin terveydenhoitajalta, lääkäristä ja apteekista.Sain viikon antibioottikuurin tulehdukseen (taas alkavaa lievää verenmyrkytystä: imusolmukkeet olivat hieman turvonneet joten onneksi menin tänään enkä ylihuomenna oireet olisivat voineet mennä pahemmaksi) ja jäykkäkouristuksen käsivarteen.

Kukapa olisi uskonut maanantain treeneissä tälläistä tapahtuvan. Siihen malliin muut nauroivat peukaloani. Tosin minulla taitaa olla herkempi taipumus moisille...