Sunnuntaina Matti lähti opiskelujen vuoksi jälleen Poriin. No minä olin sen verran univelkainen, että ilmoitin Tolpalle tuovani joko koirat hoitoon tai sitten tullaan koko konkka ronkka. Niinhän siinä sitten kävi, että sunnuntaista ollaan oltu koirien kanssa porukoilla. Koirat ovat onnellisesti nukkuneet sängyssä. Duo porukoiden sängyssä peiton alla ja Bella minun kainalossani. Lucas on viettänyt aikaansa sängyn alla ja välillä jaloissani.

Huomenna olisi jälleen tarkoitus jatkaa Vesikujan projektia... Tosin Matti totesi jos keksin yhden todella hyvän syyn miksi koirat saa nukkua sängyssä niin ne saa tulla. Vielä en ole keksinyt sellaista. Yritin jo alkuperäistä käyttötarkoitusta viitaten Lucakseen. Leijonia käytettiin 1800-luvulla Ranskan hoveissa sängyn lämmittäjinä. Se ei ainakaan vielä ollut tarpeeksi pätevä selitys 4_1_6.gif

Maanantaina oltiin agilityssä tai koirien aerobicissä kuten yksi Matin pelikaveri joskus kysyi minulta... Siljan treenit oli jälleen ihan huiput. Enpä tiedä minne me sitten joudutaan jos Silja meidän koutsaamisen joskus lopettaa, mutta ei murehdita sitä vielä 4_1_107.gif

Ensimmäisessä radassa oli paljon takaa kiertoja. Menin tällä kertaa Bellan kanssa ensin ja meno oli aika vetelää. Silja totesi, että tarvisin niitä sähköiskuja Bellan kanssa tai oikein kunnon vittuilla että suuttuisin. Tein paljon sellaisia virheitä joita Bellan kanssa en saisi tehdä. Lähdin irtoamaan liian aikaisin ja koira hyppäsi esteen edestä. Kun maltoin viedä askeleen pidemmälle ei ollut mitään ongelmaa. Pienellä painostuksella sain tehtyä sen nollankin kun Silja sanoi, että nyt keskityt ja teet sen nollan...

Duo oli ihan normaali itsensä eli kahjo. Ensimmäiseksi se repäsi makkarapussista pohjan kun Tolppa oli sitä minulle antamassa. Kaikki makkarat levisivät maahan... Kun päästiin itse radalle ei neiti hieno persekarva voinut istua maneesissa ensimmäisen esteen taakse. Siinä oli ilmeisesti jokin inha tuoksu (hevosen pissaa?) mikä neitiä häiritsi. Tosin maata katsoessani en siinä mitään nähnyt. No Duo on tätä omituisuutta tehnyt aikaisemminkin mm. sisänäyttelyissä joissa neiti tarkka jalka ei voi astua viivojen päälle (laatoista rakennettu kehän pohja). Duon rata oli kerta kaikkiaan aivan upea!. Se on aivan uskomaton miten pienillä kaarteilla Duo meni ja millä vauhdilla!. Se sama palo on tullut radalle mitä oli joskus 2006 vuonna. Puomin kontaktit olivat aivan täydelliset se irtosi hyvin alas ja pysyi siellä tosin itselläni oli hieman hakusessa käskytys, mutta eikähän tämäkin vielä korjaannu kun saadaan lisää treeniä alle.

Tosin pieni vahinkokin pääsi käymään. Tosin tällä kertaa kyseessä oli ohjaaja itse. Olin lämmitellyt itseni mielestäni hyvin ja olin jo juossut  Bellan kanssa radat. Pidin ainoastaan yhden koiran tauon kunnes menin Duon kanssa. Toisella esteellä joka oli kepit tunsin kipua vasemmassa reidessä ja poks!. Vasen etureisi venähti... Kipu oli aika mukava loppu treenin ajan ei pystynyt edes seisomaan paikallaan ilman kipua. Tämä on taas näitä vanhoja yleisurheilu vammoja...

Toisen radan teemana oli edestä menot. Vaikeita kulmia ja kikkailuja, mutta radat menivät molempien kanssa todella hyvin. Tosin omassa juoksemisessa olisi voinut olla parantamisen varaa, mutta pistetään se venähtäneen reiden piikkiin. Kiitos Silja treeneistä! 4_19_1.gif