Eilen ajelin koirien kanssa Halikkoon Osteopaatti Leena Piiran luokse. Tällä kertaa olin varannut kolme tuntia putkeen eli jokaiselle koiralle tunti käsittely aikaa. Töistä lähdin jo 3 tuntia aikaisemmin. Olihan syy todella tärkeä Happy Tietysti tammikuun kamalin ajoilma osui eiliselle. Lunta pyrytti ihan kiitettävästi ja varasin ajoaikaa yli puolituntia ennemmän kuin normaalisti. Somerolle asti tie oli aivan kamala, pieni mutkikas tie jota ei ole yhtään suolattu ja uutta lunta satoi maahaan. Someron jälkeen matka kohti Saloa ja Halikkoa oli jo varsin hyvää sillä tiet oli suolattu hyvin ja aura-auto oli puhdistanut tiet. Matkalla näin ainoastaan yhden pakettiauton joka oli ajanut kyljelleen keskelle peltoa, muuten liikenne oli oikein rauhallinen.

Olimme ajoissa paikalla ja pissatin koirat pihalle. Ensimmäisen slaagin meinasin saada jo Piiralle mennessä sillä nurkan takaa tuli musta keskikokoinen irrallaan oleva koira. Koira haukkui (omani oli onneksi hiljaa, hyväkäytöksisiä kun ovat. Ainakin joskus...) meitä ja tuli lähemmäs kirosin ja huusin naama näkkärillä kaikki maan kirosanat mitä mieleen tuli ja kiljuin koiralle mene pois!. Onneksi koira oli sen verran viisas, että lähti peruuttamaan pois. Duo ja Lucas olivat hännät korkealla, mutta Bella stresssasi heti ja laittoi hännän koipien väliin ja alkoi "tussuttamaan".

Hetken aikaa odottelin ja kuikuilin nurkan taakse missä koira oli. Sillä minun piti mennä juuri sinne mistä koira oli tullut. Hiippailin pihalle ja kurkistin käytävälle. Ketään ei näkynyt missään. Hetken päästä pieneläinhoitaja käveli saman koiran kanssa käytävällä ja kysyi olinko se minä joka huusin?. Vastasin nolosti olin... No hän kiitteli kauheasti sillä koira oli päättänyt lähteä karkuun. Onneksi olin nurkan takana sillä selän takanani olisi ollut vilkkaasti liikennöity iso tie.

Sisälle päästiin ongelmitta ja pystytin kevythäkin vuoroaan odotteliville koirille. Olin jo alunperin suunnitellut, että hoidon aloittaa Bella joka oli ensikertalainen. Bella sen vuoksi, että se stresssaa ja jännittää kaikista eniten uusia tilanteita ja mikäli se joutuu tunnin ja kaksi odottamaan sekä tärisemään häkissä niin se ei ole kamalan mukavaa kenellekkään.

Bella oli aluksi aivan pupu se pyrki lattialla syliini ja yritti päästä häkkiin Duon ja Lucaksen luokse. Ihmeen kaupalla se kuitenkin rentoutui sen verran että se pystyi seisomaan ja istumaan nätisti. Namit eivät kyllä kelvanneet, vaikka niitä yritin palkaksi tarjota. Mitään vinoumia tms. sellaisia Bellasta ei löytynyt vaan rintakehä, polvet ja lantio olivat juuri niin kuin pitikin. Tämä nyt oli aikalailla tiedossa sillä Bella ei ole mikään revittelijä vaan hienosti ja rauhallisesti käyttäytyvä. Hetken kuluttua Bella rentoutui täysin ja meni kyljelleen makuulle lattialle, olin niin ylpeä Beestä kun se pystyi sen tekemään vieraalle ihmiselle!.

 Piira käsitteli Bellaa ja jumejakin löytyi vartalosta. Varsinkin kyljet olivat erittäin tiukat joka johtuu jännittämisestä. Sitä Bella tekee paljon Not Sure Lisäksi positiivinen havainto löydettiin virtsarakon päältä sillä sen päältä löytyi jumi!. Voisiko tässä olla pieni selitys syksyiseen lähes joka viikkoisen pissankarkailuun? (+reagoiminen Duon kipeyteen?). Piiran kanssa todettiin, että Bellalle ei välttämättä pissankarkailu lääkkeistä olisi apua sillä Bellalla karkui on henkisestä puolesta johtuvaa. Jo tässä vaiheessa Piira ihmetteli vasenta puolta sillä se oli huomattavasti enemmän kireä kuin oikea puoli. Piira alkoi kyselemään onko Bellalle joskus sattunut jotain? esteiltä tippumista tms.? minä vastasin ettei ole sillä Bella ei ole kaahari. Lopuksi Piira alkoi kyselemään onko Bella ollut aina arka. Kerroin kuinka Bella oli hirmuisen avoin ennen 16 viikkoa, mutta sitten laitettiin tehosterokotus ja mikrosiru. Mikrosirun terä meni poikki ja teki pitkän haavan Bellan niskaan. Bella kiljui ja pissasi alleen. Tämän jälkeen tuli dramaattinen muutos. Bella ei päästänyt enää ketään lähelleen vaikka teimme makkararinkejä, kuljetimme Bellaa joka puolelle mukana. Ikuiset arvet jäivät Bellan sisimpään. Tarkemman sepostuksen voi lukea Bellan sivuilta

Piira alkoi tutkimaan tämän sepustuksen kuultuaan Bellan niskaa ja kaulaa. Sillä hänen mielestään oli kovin outoa kun muutos oli ollut niin dramaattinen. Hetken kuluttua Piira totesi, että hyvin outoa...  Minä ihmettelin, että mikä?. Piira selitti, että Bellan 1. kaulanikaman oikeaa oka-haaraketta ei tunnu eikä löydy ollenkaan!. Kun Piira kyseli Bellan päänkanto tapaa sanoin Bellan liikkuvan pää hieman vinossa. Enhän minä siihen ole koskaan kiinnittänyt sen enempää huomiota koska se on aina kantanut päätään niin ja Bella on aina ollut hieman "pupu". Siihen Piira totesi, että voi herranjestas sentään ei hän ole tälläistäkään koskaan nähnyt!. Oikea oka-haaraka oli kokonaan eri tasossa ja kiertynyt rotaatiomaisesti eteen!. Piira näytti kuinka sen kuuluisi olla jolloin Bella kääntyi makuulla aivan outoon  kiemuraan asentoon (takapää teki lähes 90asteen mutkan!). Siihen hän totesi, että ei mikään ihme että koiralla on tapahtunut tuollainen muutos käytöksestä ja hän vielä kysyi uudelleen koska Bellalle laitettiin siru ja sain vastata 7 vuotta sitten... Hän totesi, että mikrosirua laitettaessa terä on osunut oikeaan kaulanikamaan ja sen vuoksi se on vääntänyt. Kyllähän minä muistan kuinka Bella kiljui ja huusi sekä pissasi alleen, mutta eipä tuolloin tullut edes tuollaista ajatelleeksi!. Piira kertoi kuinka Bellan oikean puolen suun lihakset ja kaula oli hyvin kipeät ja jumissa sekä samat jumit oli myös tapahtunut vuosien saatossa vasemmalla puolelle (käytetty enemmän). Bellalla oli niin onnellinen ja raukea ilme kun Piira käsitteli kaulannikamaa. Been silmät lurpsuivat ja menivät aivan vinoiksi, näki kuinka se todella nautti siitä käsittelystä. Piira totesikin, että koira on todellakin kärsinyt tästä vaivasta koko ajan, mutta oppinut lopulta elämään sen kanssa. Tämä tietysti selitti myöskin se vasemman puolen kropasta miksi se oli kireämpi kuin oikeaa... Virheasento päässä.  Lopulta Piira sai oka-haarakkeen löydettyä ja sai sen oikeaan asentoon, mutta sitä saako sitä koskaan samalle tasolle toisen kanssa ei ole mitään tietoa. Tapahtumasta kun on jo 7 vuotta... Katsotaan jo pohditaan sitä sitten maaliskuun lopussa uudelleen.

Tämä selitti samalla monta asiaa: miksi Bella ei enää 16 viikon jälkeen syönyt luita eikä ole koskaan syönyt kamalan innoissaan tikkuja. Miksi Dentastixin pitää aina puolittaa ennen kuin Bella syö ne? miksi välillä keksit ja frolicit joutuvat oikean poskihampaan ja ikenen väliin eikä Bella saa sitä itse pois vaan se tulee kädellä kaivaa pois. Miksi Bellan suu on ollut aina hyvin tiukka?. Bellan suu ei aukea kunnolla eikä se käytä oikean puolen poskihampaita ollenkaan. Tämä selittää myös sen miksi viikonloppuna ihmettelin Bellan hammaskiven määrää oikeassa poskihampaassa... Voisiko tässä olla syy myös ihmisarkuuteen?. Olen edelleenkin aivan kauhuissani ja hämmästynyt. Mitä jos tälläinenkin oltaisiin huomattu 7 vuotta sitten? olisiko meillä ollut huomattavasti helpompaa pentu ja nuoruus iässä? Ponder

Seuraavaksi käsittelyyn pääsi pieni sitkeä miäs kuten Piira Lucasta kutsui. Lucaksessa oli tapahtunut paljon positiivisia asioita, vaikka matka ehjään ja toimivaan kroppaan on vielä pitkä. Lucas oli aluksi hyvin kärsimätön kun poikaa sattui se nousi heti ylös. Kivuista huolimatta poika pysty lopulta rentoutumaan ja suorastaan sammui käsittelymaton päälle. Positiivista oli, että lantio oli pysynyt paikallaan sekä polvet sekä kuona-aineet eivät enää olleet sellaisina paakkuina selkärangan ja lantion ympärillä. Kuona-aineita on edelleenkin paljon, mutta Piira oli tyytyväinen kun ne olivat "enää" paakkuina. Pojan selkärankaan saatiin hieman lisää liikkuvuutta, mutta S1-nikamassa oli todella paha jumittuma. Vasen puoli oli jo aika hyvä, mutta se oikea puoli oli edelleenkin aika kamala... ja sen kyllä huomaa liikkeissäkin sillä poika kävelee oikealla puolella "töpöttäen" ja kankeasti. Lucaksen tilanteessa selkärankaan tulisi saada reilusti lisää liikkuvuutta ennen kuin pystyttäisiin käsittelemään muita ongelmakohtia. Piira totesikin Lucaksen projektin vievän todella paljon aikaa ennen kuin voidaan puhua kuntoutuneesta koirasta. Lucaksen tilannetta kuvastaa parhaiten sanat: tiivis paketti (ei yhtään ylimääräistä irtonahkaa vaan koko koira on kireä pangorumpu...)  Lucas sai käskyn jatkaa Cartivettiä sekä nokkosta.

Duo oli koplasta viimeisin. Duudson jaksoi keskittyä siihen asti hyvin kunnes lumiaura tuli kolaamaan ikkunan alle lunta. Se oli Duon mielestä todella outoa. Onneksi se kuitenkin lopetti jossain vaiheessa ihmettelyn ja koira saatiin käsiteltyä kunnolla. Lantio ja polvet olivat edelleenkin hyvässä asennossa. Kireyttä löytyi selästä ja lanteesta. Duo kun on taas keksinyt uusia "mukavia" harrastuksia kuten sohva-lattiarallin jossa hypitään sohvalta liukkalle parkettilattialle jossa on matto. Takapää heittää aina mukavasti... Duon mielestä se on kivaa, mutta minun mielestä ei!. Piira neuvoi Duon kanssa olemaan edelleenkin tarkka sillä syksyllä Duo oli niin pahassa kunnossa että kaikki tulisi tehdä hissunkissun eikä aloittaa hullua revitystä. Näinhän me ollaan tehty ja sitä rataa jatketaan edelleenkin.

Kaiken kaikkiaan olin koirien käytökseen niin tyytyväinen. Varsinkin Bellan käytös oli niin mahtavaa, että olin suorastaan ylpeä hänestä!. Kaikki koirat odottivat hiljaa ja nätisti häkissään omaa vuoroaan. Kyllä täytyy sanoa edelleenkin, että Piira on oikea Ammattilainen joka todellakin osaa koirankäsittely taidon!. Seuraavaksi menemme käsittelyyn maaliskuun 31. päivä ja varasin seuraavan ajan koirille 10. kesäkuuta. Kotiin päästiin turvallisesti sillä lumisade oli onneksi loppunut. Tosin Somero-Forssa tie oli edelleenkin aivan kamala...