Eilen oltiin vuoden ensimmäisissa treeneissä joita luotsasi tuttuun tapaan Silja. Silja oli suunnitellut kivat radat joissa saimme mm. hankalia putkikulmia sekä keppikulmia. Radoilla sai todellakin juosta jos aikoi päästä sinne minne suunnitteli.

Duo kasvoi ennen treenejä takaisin medimittoihin eli otimme ekaa kertaa lähes 5 kuukauteen 40cm korkuisilla hypyillä. Molemmat radat menivät äärettömän hyvin. Joulukuussa ehdimme treenaamaan muutaman kerran ja silloin huomasin keppikulmien hieman olevan ruosteessa. Tällä kertaa niissä ei ollut mitään vikaa, ei edes vaikeissa avo/umpi kulmissa. Duo syöksyi pienellä kaarroksella keppien sisälle kuin sukka jalkaan. Ainoastaan itse olin hieman epävarma keppien lopusta ja en uskaltanut tarpeeksi irtaantua. Silja kysyikin että olenko käyttänyt lisäkäskyä. Sanoin etten ole, ainoastaan kehunut. Kotiin päästyäni muistin, että olen käyttänyt menemene-sanaa... Sitä se tauko teettää 4_1_107.gif Duo oli ihan sairaannopea. Se meni mielestäni vielä kovempaa medikorkeudella kuin mini. Ekalla radalla oli mm. kepit joista käännyttiin 180astetta takaisin päin kahdelle lähes tulkoon suorassa linjassa olevalle hypylle jonka jälkeen oli suora putki. Putkesta mentiin u-putkeen jonka vasenpää oli houkuttimena sinne ei pitänyt mennä vaan oikealle. Mulla ei ollut toivoakaan kyseisellä pätkällä... Olin hädin tuskin ekan putken tykönä kun Duo ampui jo putkesta ulos. Ihmeen kummalla sain sen oikeaan päähän, tosin toisella kertaa se ei enää onnistunut kun koira alkoi itse lukemaan rataa... Silja totesikin, että niitä haltuun ottoja pitäisi alkaa taas treenaamaan... Ai miten niin? 4_1_102.gif Toinen rata meni kuin unelma. On sitä otusta vaan niin ihana ohjata, vaikka pieniä mustelmia löytyy jälleen ympäri kehoa.

Ei ollut Bellassakaan mitään moitittavaa. Se meni jälleen bellamaisen varmasti ja kauniisti kunhan vain ohjasin. Tällä kertaa otin Duon kanssa ensin ja olin ratojen jälkeen ihan puhki. Sain ainoastaan kahden koiran huilitauon kunnes menin Bellan kanssa ja sen kyllä huomasi omasta läähätyksestä. Ihmeen hyvin sain itseni kokoon ja saatiin Bellan kanssa aikaiseksi puhtaita ja nättejä ratoja. Tosin Silja antoi jälleen palautetta asenteestani. Duon kanssa menen kuulma kuin myrsky: ukkonen jyrisee sekä salamoi. Bellan kanssa menen kuin sunnuntai piknikillä nätisti ja kauniisti... Kyllähän minä itsekkin tämän tiedän, mutta en vain saa sellaista "munaa" Bellan ohjaukseen. Duo on radalla tulta ja tappuraa ja sen kanssa tulee olla niin  tiukka ja tarkka. Bellan kanssa kaikki menee kuin tanssien, äärettömän helppoa ja rentoa. Bellakin kuumii, mutta aivan eritavalla. En silti osaa sanoa kumpaa on kivempi ohjata. Duo vetää pointsit kotiinsa "kaikki tai ei mitään"-asenteella ja Bella puolestaan sillä että se on niin kivutonta seä rentouttavaa. Taitaa olla kuitenkin omanlainen rikkaus kun on kaksi ihan erilaista koiraa ohjattavana.

Kiitos parhaalle Koutsille vuoden ekoista treeneistä! 4_1_108.gif