Maanantaina ei oltu treeneissä tai itse asiassa meidän treenit oli kokonaan peruttu. Koutsi makasi kuumeessa ja laiskat treenaajat päättivät olla menemättä kokonaan Happy Viime päivinä olen kovasti pohtinut maaliskuun kisakalenteria, minne agikisoihin mentäisiin. Tällä hetkellä en ole vielä ilmoittautunut minnekään. Kamalasti tekisi mieli mennä, mutta aina iskee ahdistus. Duon viime startista on kohta jo 7 kuukautta ja alon taas tullut ihan vainoharhaiseksi tai oikeastaan olen ollut koko ajan sen jälkeen kun kaikki ne lukot selvisi. Pelkään ihan sikana, että koira menee samaan tilaan uudelleen. Silloinkin huolehdittiin lämppärit ja jäähdyttelyt yms.mutta mitä koiran omalle koheltamiselle voi?. En haluaisi pitää Duoa kuin posliiniesinettä, mutta... Argh!. Pakko sitä on otettava itseään niskasta kiinni ja ilmoitettava se kisoihin. Onhan se mennyt jo esteitäkin normaalisti 2 kuukauden ajan ja peruskunto on parempi kuin koskaan aikaisemmin (eikä se ole koskaan ollut huono). Tosin meidän pitäisi ennen kisaamista päästä ottamaan kerran A ja keinu sillä Duo ei ole mennyt niitä elokuun jälkeen. Oman seuran esteet ovat tällä hetkellä hieman epäkunnossa Hmm

Meillä alkaa jälleen elämä voittamaan, onneksi!. Lucas suostui tänään syömään ensimmäisen kerran lauantain jälkeen. Eipä se ole koskaan pitänyt näin pitkää paastoa Duon juoksun vuoksi!. Tosin epäilen, että asiaan on vaikuttanut se että poika on ollut eristyksessä lauantaista asti. Poika on ollut porukoilla ja tytö ovat olleet minulla. Ainoastaan tytöt ovat olleet päivisin päivähoidossa Tolpalla. Pieni miäs on varmaan ragoinut samalla omaan yksin oloon sillä masukin on ollut hieman löysällä... Kyllä miehen elämä on rankaa, ei voi muuta sanoa Teethy Onneksi ensi viikon alusta päästään taas normaaliin elämään ja lenkitykseen. Sitä odotellessa...