Niin siinä sitten kävi että eilen sunnuntaina koettiin se hetki mistä viimeiset 7 kuukautta olen haaveillut. Pääsin liitämään Duon kanssa agilitykisoihin!. Välillä tuntui että matka oli pitkä ja mutkainen. Kyyneleitä ollaan vuodatettu useaan otteeseen ja hanskat lyöty tiskiin monta kertaa. Päivän mahtavin fiilis oli siinä vaiheessa kun sain laittaa Duon ensimmäisen esteen taakse, olo oli sanoinkuvaamaton! Clappy Palataan tekstissä eiliseen...

Eilen aamulla kello soi hieman ennen puoli seiskaa aamulla. Pirteänä (!) kuin peipponen nousin ylös ja lähdin koirien kanssa aamukävelylle. Aamuruoaksi koirat saivat extra herkkua meinaan raakaa jauhelihaa... Auto starttasi kohti Turkua hieman jälkeen puoli kahdekssan ja matkaan pääsi tuttu revohka: tytöt jotka olivat ilmoitettu kahteen starttiin sekä pieni miäs joka toimi tyttöjen tsempparina ja kisahallin tyttöjen naurattajana. Mukaan pääsi myöskin Tolppa ja iso eväskassi (ehkä juuri tuon eväskassin takia...)

Itse kisapaikalla Piipanojan hallilla oltiin hyvissä ajoin jopa hieman yli tuntia aikaisemmin. Nopeasti ilmoittautumaan ja rataa tutkimaan. Pitkää kisataukoa kuvasti se, etten meinannut edes muistaa numeroita... Hetken silmäilyn jälkeen lähdin posottamaan tyttöjen kanssa puolen tunnin juoksulenkin. Tytöt ravasivat ja minä hölkkäsin perässä. Lenkin jälkeen suuntasin vetrein jaloin rataantutustumiseen.

Ensimmäinen rata oli tuomarinharjoittelija Heidi Viitaniemen käsialaa taustalla toisena tuomarina toimi Markku Vuorinen. Rata tuntui haastavalta ja pituuttakin oli mukavasti 190 metriä!, rata tuntui aika mukavalta vaikka ennen rataantutustumista katselin ettei tuo rata ole yhtään "omanoloinen". Jännitys kasvoi yhä sietämättömämmäksi ja meinasin kirjaimellisesti antaa ylen. Jalat tärisi ja henkeä salpasi jotenkin sain radan päähäni ja kävin hakemassa Duon autosta.

Duo starttasi luokan ensimmäisenä koirana joten sikäli pääsin nopeasti jännityksestä eroon. Tuntui todella upealta kävellä radalle ja viedä koira ensimmäisen esteen taakse. Teki mieli jo tässä vaiheessa hymyillä ja tuulettaa: me ollaan kisoissa kisaamassa!. Duo jäi kauniisti odottamaan hypyn taakse ja lähti todella verkkaisesti. Itse olin hyvin varovainen ja hissuttelin. Tämä on jäänyt pahasti päänuppiin sillä en uskalla ohjata Duoa täydellä teholla vaan pelkkään sen koheltavan ja loukkaantuvan. Duo meni hienosti putkeen. Putkeen jälkeen oli keinu ja sain todella hyvin vauhdin pois ettei sitä lentokeinua päässyt tapahtumaan. Duo oli kokoajan todella kuuliainen ja minä olin kuin rautakangen nielaissut jääpuikko radalla Hysterical Kaarteet olivat lentokentän kokoiset,  mutta muuten rata sujui ihan hyvin ja okserinkin Duo muisti vaikka oli sen mennyt viimeksi kesäkuussa... Aan kontaktilla Duo pysähtyi todella kaunissti 2 on/off asentoon, vaikka sitäkään ei oltu menty elokuun kisojen jälkeen ollenkaan. Aan jälkeen oli haastava sarjaeste missä oli takana hämynä putki ja hyppy, mutta senkin Duo suoritti mallikkaasti. Sarjan jälkeen ei ollut kuin kaksi putkea ja suora jossa oli rengas puomi pituus ja hyppy. Tässä vaiheessa laitoin jo töppöstä toiseen eteen ja Duo meni todella hienosti ja pysähtyi mallikkaasti puomin kontaktille ja maaliin päästiin nollatuloksella!. Olo maaliintulleessa oli niin uskomaton että minä oikein tuuletin!.
 
Bellallekkin ehti taukoa kertymään viime kisoista 5 kuukautta joten jännitin aika kovin rataa ehkä vielä enemmän kuin Duon kanssa. Bellan rata meni ihan kohtalaisesti vaikka omasta mielestä vauhtia olisi saanut olla enemmän. Radan ainut virhe tuli okserilta. Laitoin Bellan putkeen ja lähdin vipottamaan kohti okseria ja seuraavaa hyppyä. Unohdin täysin että kyseessä on Bella jota tulisi hieman rohkaistaa ja kannustaa. Juoksin edellä ja unohdin kokonaan koiran ja Bella meni okserin vierästä. Siinä sitten palattiin takaisinpäin ja tuntui että ikuisuus paloi aikaa kun palautin Bellaa edelliselle esteelle. Loppurata menikin vauhdikkaasti ja tassut osui kaikille kontakteille Happy

Lopputuloksissa Duo sijoittui hienosti sijalle 2./24. Häviten voittajalle -0,06 sekunttia... Olisi pitänyt vaan ohjata kunnolla eikä hiippailla radalla ettei niitä kamalia kaarteita olisi tullut Spinning Tämä kilpailu oli samalla sekä Turku Tour kisa sekä B-maajoukkueen näyttökisa. Bella sijoittui 5:lla sijalle 10. Palkintojen jaon jälkeen käveltiin puolen tunnin jäähdyttely seurakaveri Ullan & Sakun kanssa.

1404658.jpg
Duo on linssilude © Johanna Kuusi

Hyppyrata oli Markku Vuorisen käsialaa ja se oli sitten ihan omalukunsa... Katselin radan rakennusta ja olin aivan monttu auki. En voinut muuta kuin lähteä pyörittelemään päätä lenkille. Juostiin tyttöjen kanssa lähes puolentunnin lenkki jonka jälkeen menin jälleen pällistelemään rataa. Se oli niin omituinen ja mutkikas etten millään ilmeellä osannut ajatella miten sen saisi parhaiten ohjattua. Rataantutustumisessa sain jonkinlaisen kuvion päähäni.

Duo starttasi luokan alkupäässä ja Duo jäi kauniisti odottamaan vuoroaan. Pääsin asemiin ja huomasin Duon hiippailevan esteen takana. Omat pasmat meni aivan sekaisin, olisi pitänyt tässä vaiheessa palata ja viedä Duo takaisin istumaan oikeaan paikkaan. Kutsuin koiran ja jouduin palaamaan ja muuttamaan ohjauskuviota sillä muuten Duo olisi tullut 2. esteen eli pituuden ohitse. En saanut Duoa kääntymään 3. aidalle ja siitä rapsahti kielto. Koko rata oli aivan kamala ja pasmat meni ihan sekaisin jossain vaiheessa hyllytin Duon. En edes muista missä kohtaa tämä tapahtui... Ihan kamala rata!.

Bellan kanssa tuotti eniten vaikeuksia alku jossa ei oikein pystynyt lähtemään samaan aikaan koiran kanssa. Ihmeen kaupalla sain koiran työnnettyä 3. esteelle ja se vaikea alku meni ihan hyvin. Bellalla oli tällä radalla mielestäni huomattavasti parempi vauhti. Bella oli hirmuisen kuulias ja se seurasi koko ajan tarkkaan menoani. Oma ote pääsi hieman herpaantumaan vauhtisuorassa jonka jälkeen piti mennä oikealle hypylle ns. takaakiertona. Näiden vaakatasossa olevien hyppyjen takana oli suora putki. En yhtään kuvitellut, että Bella ampuisi sinne putkeen kun se oli koko radan mennyt niin nätisti ja kuuliaisesti, mutta sinne se irtosi todella upeasti... eli Bellalle tuli myös hylsy tästä radasta. Hyppärien jälkeen oli jäähdyttelyn vuoro ja mentiin taas puolen tunnin lenkki jonka jälkeen pieni miäs pääsi naurattamaan naisia halliin sisälle. Katseltiin muutamia maksikoiria jonka jälkeen lähdettiin kotiin. Kotona oltiin hieman ennen viittä ja omat jalat olivat aivan kuitti!. Pohkeita ja polvia särkiä niin kovaa että vaivoin sain tytöt vietyä lenkille...

1404665.jpg
Kuka sieltä kiven takaa kurkkii? Belladonna... © Johanna Kuusi

Kokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen päivään. Oli todella upeaa päästä pitkästä aikaan hyppimään esteitä ja nauttimaan kisatunnelmasta Teethy Seuraavia kisoja en ole vielä suuremmin miettinyt katsotaan nyt mitä Piira sanoo koirista ensi maanantaina...