Eilen käytiin pomppimassa esteitä Hämeenlinnassa. Oli todella outoa lähteä kisapaikalle vasta kahden jälkeen iltapäivällä. Aamu meni siinä, että juoksi vessassa. Maha oli ihan sekaisin, mutta kummasti se Imodium vaan auttaa. Tosin vielä puoli kaksi olin kahden vaiheilla lähdenkö vai enkö. Päätin kokeilla onneani ja pakkasin kaikki kolme koiraa mukaan.

Kisapaikalle saavuttiin noin tunti ennen oman luokan alkua. Siinä se aika kului rupatellessa pitkästä aikaan tuttujen kanssa. Otin lämppäri lenkille mukaan myös Duon joka oli selvästi sitä mieltä hän pääse kisaamaan. Duo parka on antibiootti kuurinsa vuoksi varoajalla 15.5. asti Sad  Lämppärin jälkeen jätin koirat autoon ja menin tutkiskelemaan Markku Vuorisen agilityrataa. Rata oli mielestäni todella helppo ainoastaan kepeille vienti oli haastava, mutta muuten rata oli aika perusjuttuja. Rataantutustumisessa sain selvät ohjauskuviot eikä se kepeille vientikään näyttänyt/tuntunut pahalta.

Harmikseni olin jättänyt autoni sen verran kauas etten ollut yhtään ajatellut asiaa ennen rataantutustumista. Olin mielessäni kuvitellut minien palkintojenjaon tutustumisen jälkeen, mutta sitä ei ollut. Bella starttasi luokan ensimmäisten joukossa ja minulle tuli kirjaimellisesti kiire. Hain koiraa autosta ja paluumatkalla meitä jo kuulutettiin seuraavaksi koirakoksi. En ehtinyt yhtään innostamaan Bellaa (revittämään sukkaa yms.) vaan jouduin suoraan radalle ja sen kyllä huomasi. Ensimmäiset kolme estettä meni ihan koomassa niin koiralla kun ohjaajalla. Putkeen viennissä Bella töksähti putken alkuun, meni putkeen sisälle mutta kuhnaili putken alkupäässä. En tiedä johtuiko se Tuomarista joka oli heti putken takana?. Aristeliko Bella vai mistä oli kyse?. Putkesta saatiin kuitenkin vauhtia ja ensimmäinen virhe tuli puomin alastulolta. Bella otti sitä kauniisti ja olisi sen myös ottanut jos olisin malttanut yhtään vetää alemmas. Iski taas mukamas kauhea kiire siellä kontaktilla ja Bella hyppäsi ihan rajalta pois. Tästä vitonen. Loppurata menikin sitten ihan hyvin ja aan ja keinun kontaktit olivat hyvät sekä kepeillekkin vienti onnistui hyvin. Tulokseksi radalta siis vitonen ja ihanneajan alitusta about -5,60s ja sijoitus about 10./35.

Bellan suorituksen jälkeen otin Duon kanssa muutaman lämppäri esteen ja neito Duudson oli tämän vuoksi aika tohkeissaan. Onneksi se ei tajunnut että itse rata oli vieressä ja hänen esteensä oli niitä lämppäreitä... Jäähdyttelyn jälkeen kannoin radan reunustalle koirien häkit. Sillä jos edellisellä radalla lähes myöhästyin startista kuin hain koiraa autosta niin hyppiksellä starttasin luokan ensimmäisenä.

Hyppäriä ennen käytiin tyttöjen kanssa juoksemassa pieni lenkki ja nyt laitoin Bellalle BoT-takin päälle mitä sillä ei ekalla radalla ollut ollenkaan. Vuorisen suunnittelema hyppis oli mielestäni myöskin aikas helppo. Miten noiden ratojen taso voi vaihdella noin paljon?. Pääsiäisenä hyppis oli ihan kamala ja nyt se oli suorastaan helppo. Oikein harmitti kun Duo ei ollut mukana kisassa.

Rataantutustumisen jälkeen menin hakemaan Bellaa häkistä ja otin takin pois päältä. Bellan vire oli ihan eri tasoa kuin ensimmäisellä radalla. Se oli paljon terävämpi ja innokkaampi. Mentiin hyvissä ajoin lähtöalueen tuntumaan ja revittiin sukkaan sekä pidettiin hauskaa. En edelleenkään ymmärrä miksi Bella on todella ketterä ja terävä jalkojen välissä pujottelussa ennen rataa, mutta radalle päästyään touhu pääsee aina vähän lopahtamaan. Nyt tsemppasin oman asenteeni kuntoon ja kannustin Bellaa koko ajan kova äänisesti. Rata oli kaunis ja puhdas. Ohjaus tuntui todella hyvältä eikä mitään suurempaa katastrofia päässyt tapahtumaan tosin olisin voinut loppuesteillä revittää enemmän enkä jäädä himmailemaan ja ihastelemaan Happy Maaliin tultiin tuloksella nolla ja aikakin oli ihan hyvä hyppikseksi. Jäätiin kärjestä alle 2s. mikä on Bellaksi hyvin. Sijoitukseksi tuli oli 6./35.

Kisapaikalta lähdettiin viimeisten joukossa kun rauhassa kävelin vielä koirien kanssa jäähdyttelylenkin ennen kotimatkaa. Kotiin päästiin hieman kymmenen jälkeen ihan rikkipoikki väsyneenä taisi tulla raitisilma myrkytys Spinning Naamakin punotti siihen malliin...

Päivän ratoihin olin ihan tyytyväinen  tosin harjoittelemattomuus ja kisaamattomuus kyllä näkyy omassa asenteessa ja ohjauksessa. Lisäksi pitäisi vaan itse malttaa odottaa puomin alastulolla se ratkaiseva sadasosa ennen kuin lähden viilettelemään tukkaputkalla. Tuostakin kontaktivirheestä ei voi muuta kuin syyttää itseään. Bella on yli kuuliainen ja tekee varmasti parhaansa mikäli minä vaan jaksan viedä loppuun asti. Mietin myöskin että olisiko ekaan rataan auttanut se BoT-takki jota ollaan koko talvi käytetty. Sillä toisella radalla koko koira oli ihan erilainen vai johtuiko tämä kaikki vaan siitä etten ehtinyt ennen ensimmäistä rataa sytyttymään/herättämään koiraa?. Tästä on taas hyvä jatkaa jospa vielä yhdet kisat päästäisiin ennen Sm-kisoja Ummm