Viikonloppuna saatiin ensimmäinen ukkonen. Meillähän alkoi viime kesänä Bella pelkäämään ukkosta. Tulin viime vuonna kesällä töistä porukoille ja samalla kun avasin oven jyrähti. Bella pelästyi sen jälkeen se on vapissut joka kerta ukkosta jos ollaan porukoilla. En tiedä onko Bella leimannut porukoiden talon sillä jos ukkosen aikana ollaan muualla esim. mökillä tai Anoppilassa tärinää ei ole. Näin oli ainakin viime vuonna, mutta nyt tämän hetkisestä tilanteesta en tiedä.

Bella oli lauantaina niin poloinen kun satoi ja jyrisi. Se tärisi ja läähätti keittiössä jääkaapin edessä. Tolpan kanssa nautiittiin kahvia keittiönpöydän ääressä kun olin tullut hakemaan koiria kotiin. Kun tärinää oli jatkunut hetken aikaa, Bella kaatui omaan tärinäänsä ja lopulta se makasi kyljellään jääkaapin edessä ja tärisi sekä läähätti pupillit laajentuneena. Kun ukkonen loppu Bella palautui aika nopeasti takaisin omaan olotilaansa. Inhottavinta Bellan käytöksessä on se, että kun Bella tärisee ja läähättää alkaa Duokin ihmettelemään mitä kummallista oikein tapahtuu. Lauantaina Duo läähätti pikkuisen, mutta toimintakyky pysyi silti. Bella sen sijaan ei pystynyt tekemään mitään. Sillä oli samanlainen lukko kuin nuorempana koulutustilanteissa. Raketteihin ja ampumiseen Bella ei reagoi. Pitää nyt seurata onko Bellan käytös kaikkialla samanlaista. Tänään laitoin muutaman kukkatipan juomaveden sekaan, ei se mitään ota jos ei annakkaan I DunnoLucas sen sijaan ei paljoa ukkosista ja salamoista välitä. Äijä kääntää vaan kylkeä kun ukkonen voimistuu.

Kaippa se pitää todeta, että tämä ukkosenpelkokin on jonkinlainen vanhuuden merkki. Bellahan täyttää lokakuussa 8-vuotta. Entinen corgini aloitti ukkosen pelkäämisen 7-vuotiaana. Se aisti ukkosen jo monta tuntia aikaisemmin ja aloitti pienen tärisemisen joka sitten voimistui koko ajan. Tuo on vaan niin kurjaa katsottavaa kun ei oikein tiedä mitä tekisi...