Voe elämän kevät ja nyssykät!, ei voi taas muutakaan todeta tästä viikosta. Olen viimeisenä kolmena yönä nukkunut niin helekutin huonosti ettei mitään rajaa. Olen suunnitellut jo kiväärin tai haulikon hankkimista. Syynä ei tällä kertaa ole koirat vaan pihalla aamu neljältä myökkäävät polpottimet eli kalkkunat tai fasaanit kuka niitä milläkin nimellä haluaa kutsua. Fasaaneilla on kuulma tällä hetkä kuherruskuukaudet menossa ja sen kyllä huomaa kun asuu rivarin päädyssä ja tien toisella puolella on vasta kynnetty pelto. Porukat asuu noin 400 metrin päässä eikä siellä ole ikinä ollut moista härdelliä.

Puoli viideltä se meuhkaaminen ja rääkyminen alkaa. Sitä jatkuu muutaman tunnin ajan. Itse mekkala ei itseäni häiritse, mutta Lucas on nyt jostain kummasta saanut sätkyt moisesta rääkymisestä. Taitaa syynä olla ettei toinen kukko mahdu samalle reviirille Brows

Joka aamu on ollut sama kuvio. Kello tulee 04.30 pihalta tai pellolta kuuluu fasaanien ääntelyä. Aina kun rääkäsy kuuluu raapii Lucas makkarin ovea tai porttia. Ekana yönä laitoin liukuoven kokonaan kiinni ja käänsin kylkeä. Toisena aamuna hermo lähti jo sen verran että roudasin Lucaksen pihalle aamulla ennen viittä. Onhan Lucas fasaaneita nähnyt ja säikytellyt, mutta en tajua miksi se on nyt tuollainen. Tietysti kun aamulla painelen koirien kanssa pihalla ennen viittä ei yhtään kalkkunaa näkynyt pihalla/pellolla. Päästiin takaisin sisälle ja sama meteli jatkui Perturbed Lucas tärisee ja läähättää eikä rauhoitu millään. Menen sohvalle ja jätkä kävelee pitkin naamaani ja sohvan selkänojia! (ja Lucas oikeasti pelkää korkeita paikkoja...). Kolmantena yönä olin hankkinut kevythäkin takaisin sisälle ja tungin Lucaksen sinne yörauhaa häiritsemästä. Tytöt vetelee sikeitä ja poika on ihan hermoromahduksen partaalla... Jos kuherruskuukausi ei kohta lopu, menee poika siksi ajaksi porukoille asumaan. Tämä on uhkaus!.