Toipilas viihtyy jo lempiasennossaan...
Duon toipuminen on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Tiistai-iltana tuli ensimmäinen kakka ja sitäkin juhlittiin oikein kunnolla. Tänään maistui ensimmäisen kerran jo ruoka. Duo on todella väsynyt ja suurimman osan ajastaan nukkuu porukoiden keittiössä omassa vaaleanpunaisessa häkissään. Tolppa on urhoollisesti maanantaista asti nukkunut keittiön lattialla ilmapatjan päällä. Ensimmäisenä yönä Duo oli ollut hieman hämillään päässä olevan töttörön kanssa. Duo oli vienyt Tolpan tyynyn sekä peiton. Keskellä yötä Tolppa oli hakenut Duolle oman tyynyn ja sen jälkeen yö oli mennyt sopuisasti. Töttörö on muutenkin ollut aika häiritsevä sillä ensimmäisellä kerralla kun Duo jäi yksi koppa päässä kotiin oli se ollut tunnin kuluttua tismalleen samassa asennossa keittiön lattialla... Toinen yö oli mennyt jo paremmin kun molemmilla oli omat tyynyt ja peitot. Duo-prinsessa saa toipilaskodissaan hieman liian hyvää palvelua *huokaus*. Saa nähdä muuttako se enää ollenkaan minun luokseni kun tikit saadaan puolentoista viikon päästä pois.
Duon kanssa ollaan vähään tehty aktivointijuttuja: lähinnä aktiivilautoja ja palloja sekä rauhallisia temppuja. Duo on jo kovin innoissaan tekemässä kaikkea ja kovasti haluaisi lähteä mukaan lenkeille.
Sillä välin kun Duo hoivataan on muut koirat saanut olla vähemmällä. Tämän huomaa varsinkin Fyrasta. Joka aamu ollaan menty lähes tunnin lenkki jossa Manki on saanut olla vapaana. Harmi vaan kun paras juoksukaveri ei ole lenkeillä mukana niin eihän sitä energiaa samallalailla kulu... Onneksi huomenna on Turussa Janitan agipentukurssi ja perjantaina näytelmätreeni saa pikku Fyran pää jotain toimintaa.
Tänään illalla meidän hulluklaani (lähinnä omat koirani...) oli Johannan ja poikien kanssa lenkkeilemässä. Johanna otti ensin hieman tokoa Lucaksen kanssa. Tällä parivaljakolla on kisat sunnuntaina Kirkkonummella. Lucas oli taas katulamppujen korkeudelle innokkuutensa takia että eihän se saparo meinannut millään rauhoittua. Hienosti menivät viimeistely treenit, taisivat olla kaikista parhaimmat koskaan?. Kaikki liikkeet menivät nappiin ja poika oli intoa täynnä kuin isompikin vappupallo. Lucas oli niin rehvakas että sen oli sitten pakko järjestää pieni esitys Fyran kanssa. Kovaa painia ja leikkiä jotta Johanna varmasti näkee kuinka mahtava jellonapoika on... Alan oikeasti epäilemään että vielä joku kerta pieni miäs pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa: siniset ruokakipponsa, hihnansa sekä haisulin ja siilin reppuunsa ja menee Johannan portin taakse. Eli jos Johanna näet joku kerta mustan möykyn portin takana se on sitten Lucas...
Tokoilujen jälkeen käveltiin terapialenkki joka aluksi meinasi olla verenpainelenkki. Manki vipelsi hihnassa itä-länsi suuntaan. Lucas oli sitä mieltä että Johannan kuuluisi taluttaa häntä eikä Nickyä... Onneksi kaksikko rauhottui aika nopeasti vaikka se aluksi näytti aika toivottomalta. Kiitos Johannalle ja pojille juttu- ja lenkkiseurasta!. Eipä sitä vesisadettakaan suuremmin huomannut lenkin ohessa. Otetaan joku toinenkin arki-ilta uusiksi!.
Kommentit