Torstaina käytiin viimeisen kerran tänä vuonna Janitan opeissa Fyran kanssa. Olin tosi väsynyt kun lähdin suoraan töistä ajelemaan kohti Turkua. Mielessä ei kertaakaan käynyt etten lähtisi ja treenien jälkeen leijailin ihan ilmoissa.

Janita oli kehitellyt kurssin viimeiselle kerralle 15 esteen radan!. Rata ei todellakaan ollut mikään helppo vaan siinä oli sylkkäreitä, välistävetoja, kiertoja, pakkovalsseja... Sai ihan oikeasti pitää pään toimimassa ja samalla toivoa että jalat tulevat perässä. En odottanut radalta yhtään mitään kun siihen tutustuin, lähinnä tilanne oli koominen. Fyran 7. kerta agilityä ja nyt mennään jo rataa pienillä pikku hypyillä (rimat 20cm korkeudessa). Kyllä ennakkokäsitykset karisivat kirjaimellisesti pois...

Fyra oli aivan mainio!. En tiedä missä se on nuo taidot oppinut, mutta se meni kuin vanha tekijä. Kaikki onnistui hyvin, leikkaukset, välistävedot, pakkovalssit sekä kontaktien kosketukset. Kertaakaan Fyra ei pyörinyt eikä jäänyt jalkoihin. Palkkasin aan sekä puomin ja yhden kierron radalla, muuten palkka tuli vasta lopussa. Verkkokepit olivat ihan ylhäällä ja ne menivät hyvin. Omassa ohjauksessani on kyllä vielä parantamisen varaan, olen tehnyt aivan liikaa valsseja ja ne tulevat jo unissakin. Pitäsi nyt kehitellä monipuolisemmaksi omaa ohjausta. Kyllä kaikki on aina niin helppoa kun tuon tasoinen kouluttaja seisoo vieressä ja kertoo mitä seuraavaksi tulee tehdä.

Nyt tuli sitten kuukauden agilitauko ja Fyran pentuagility kurssi jatkuu tammikuussa jatkokurssina. En jaksaisi millään odottaa sinne asti...