Loppu viikko vierähtikin sitten nopeasti. Torstaina käytiin ottamassa Fyan & Lucaksen kanssa tokoa omatoimi porukalla. Fyra treenaili vapaata hyppyä, seuraamista ja luoksetuloa. Liikkeestä pysähdystä sekä paikallaoloakin otettiin. Lucas sen sijaan teki taas taitavasti kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Lauantaina lenkkeiltiin Johannan ja poikien kanssa Elonkierrossa. Oli tosi mainio idea ottaa Lucas mukaan lenkille... En taas muistanut yhtään, että nuoska lumi ja pieni miäs ei sovi yhteen. Koville jouduttiin kun rämmittiin pitkin umpihankea jossa ei kukaan muu ollut kävellyt (yksi hullu oli kävellyt ennen meitä) kaiken kukkaraksi sain vielä kantaa pojan sylissäni. Kädet joutuivat aika kovilla maitohapoille. Poika ei yksinkertaisesti pystynyt liikkumaan hangessa kun kaikki lumi takertui karvoihin. Kiitos Johannalle lenkistä Nauru Illalla kotona oli todella väsyneitä koiria ja yksi omistaja joka simahti jo hyvissä ajoin alkuillasta sohvalle...

Sunnuntaina olikin sitten historiallinen päivä sillä me lähdettiin kisaamaan Helsinkiin. Ensimmäistä kertaa Purina-areenalle ja Helsinkiin. Päivää oltiin odotettu kuin kuuta nousevaa sillä myös Duo oli ilmoitettu Bellan kanssa kisaamaan kahteen starttiin. Tämä oli Duon ensimmäinen kisa pahanlaatuisen kasvaimen poistamisen jälkeen ja ensimmäinen kisa 6 kk. Perhosia oli vatsassa enemmän ja vähemmän.

Aamu ei alkanut taaskaan kauhean hyvin. Lähdin hyvissä ajoin ajamaan kohti Helsinkiä. Vettä satoi kuin Esterin p****stä. Ajeltuani noin 25 minuttuuttia tuli mieleeni kumma asia: hihnat & pannat muistinko ottaa niitä mukaan?. Tarkistus soitto kotiin... Kyllä hihnat & pannat olivat jääneet porukoiden apukeittiöön. Kolmea länderiä ei ole kauhean helppoa taluttaa mikäli ei ole mitään talutusvermettä mukana.  Ei muuta kuin u-käännös ja takaisin hakemaan talutusvälineitä. Tolppa urhoollisesti POLKI pyörällä minua vastaan n. 10 km hihnojen ja pantojen kanssa. Tiedän olemme hieman hulluja Kieli ulkona Sen jälkeen tulikin kiire Helsinkiin.

Perille kuitenkin päästiin, vaikka matkan aikana meinasi tulla ahdistus jos toinenkin. Hyppyrata oli ensimmäisenä ja se oli Elina Hannikaisen käsialaa. Rata oli hyvin simppeli, mutta kyllä siinä haastettakin löytyi. Bella starttasi koiristani ensimmäisenä. En tiedä mikä Bellalla oli mutta sitä selvästi ahdisti jokin hallissa. Niin siinä sitten kävi että Bella lähti perääni radalle Yllättynyt ja jätti ensimmäisen hypyn hyppäämättä!. Eipä ole tuollaistakaan virhettä tullut ikinä. Sen jälkeen ei tietenkään tullut muita virheitä ja ihanneaikakin alittui alun söhellyksestä huolimatta. Sijoitus 23./38. Duo starttasi hyvän välin päästä ja kävin välillä Fyran kanssa hengailemassa hallissa. Fyra oli tosi reipas ja käveli häntä kaarella, vaikka meteli hallissa oli korvia huumaava.

Duo meni halliin oikein lungista ja rennosti. Epäilen ettei se edes tajunnut pääsevänsä siinä vaiheessa radallle. Oma olotila kävi yhä tukalemmaksi mitä lähemmäksi oma vuoro tuli. En ole koskaan ollut sellaisessa mielentilassa. Kun vuorossa oli yksi koirakko ennen meitä ja katselin Duoa jonka häntä heilui ja silmät kiiluivat radalle alkoi minua ihan itkettämään. Se tunne oli ihan sanoin kuvaamaton. Kyllä siinä varmaan ihmiset ihmetteli kun menen lähtöviivalle ihan itkuisen näköisenä. Kyyneleet vaan nousivat silmiini kun ajattelin sitä kaikkea tapahtunutta ja nyt me lopultakin oltiin kisaamassa. Ihmeen hyvin sain kuitenkin kasattua itseni ja päästiin radalle. Duo kävi sen verran kierroksilla että lopulta se ei enää edes irronnut kunnolla vaan se alkoi pyörimään. Tämän vuoksi me saatiin kaksi kieltoa radalta, muuten rata oli ihan hyvä vaikka olinkin todella jäässä & kankea. Maalintultaessa silmiin tuli taas ne kyyneleet. Olin niin onnellinen kun pääsin Duudsonin kanssa kisaamaan. Siis ihan mieletöntä... Duo oli 10 tuloksella 28./38.

Koska kilpailu käytiin järjestyksessä mini-mini-medi-medi ei agiradalle pääsyä tarvinnut kauaa odottaa. Käytiin pieni kävelylenkki jonka jälkeen mentiin taas tutkimaan rataa. Toisen radan oli suunnitellut Sami Topra, uusia tuomareita hänkin. Rata oli vaatimattomasti 177m pitkä ja mielestäni se oli todella haastellinen tai sitten olen vain niin pahasti päässyt ruostumaan...

Bella pääsi taas ensimmäisenä radalle ja vaikean alun jälkeen päästiin 5. esteelle joka oli puomi. Puomin alastulokontakti tuomarina toimi Elina Hannikainen. Mielestäni me otettiin kontakti, mutta tuomarin mielestä ei joten sieltä paukahti 5. Kaikki ne vaikeat kohdat selvitettiin kunnialla ja Bella oli muutenkin skarpimpi toisessa lähdössä kuin ekassa. Sijoitukseksi tuli 17./36. Duo oli toiselle radalle ihan eri koira. Se oli huomattavasti kuumempi ja entistä innokkaampi. Meikäläisen mieli teki taas tepposet Duon kanssa ja kyyneleet tulivat silmiiin. Kyllä tämä kisaaminen käy raaskaaksi jos joka kerta Duon kanssa pitää itkeä tihruttaa ennen rataa... Olen tainnut liian hyvin sisäistää ajatuksen: jokainen kisa voi olla se viimeinen. Duo oli toisella radalla jo oma itsensä ja laittoi radalla haisemaan. Puomin ja kahden aan alastulot olivat hyvät sekä muutenkin koira kulki ihmeen hyvin vaikka ohjaaja oli herkistyneessä mielentilass ja kankea kuin mikä. Pari kertaa Duo pääsi karkaamaan pahasti lapasesta. Toinen lapasesta lähtö meinasi olla jo kohtalokas. Tultiin aalta ja käännyttiin 180 astetta taaksepäin hypylle josta mentiin suoraan hypylle. Esteiden välit olivat agiradalla todella pitkät. Tämän jälkeen piti palata takaisin aalle. Lähetin Duon kaukaiselle hypylle ja Duo kääntyi vasemmalle kun minä olin oikealla puolella ja se meinasi sen jälkeen valita putken sekä puomin. Ihmeesti sain koiran kerittyä luokseni, aikaa paloi taas ihan kiitettävästi... Tulokseksi saatiin radalta nolla. Olin maaliin tullessani niin onnellinen, että Duo sai ylimääräiset halipusut ja taas ne kyyneleet tuli...

Radan jälkeen mentiin heti jäähdyttelylle ja tultuani sieltä huomasin meidän olleen 4./38. ja koska viisi parasta palkittiin niin oli minua kutsuttu palkintojenjaossa. No enhän minä siellä ollut kun en taas ymmärtänyt... No voittajalle hävittiin -0,58s ja kolmas sija jäi -0,07s päähän eli erot olivat todella pienet.

Kisojen jälkeen kävin vielä Fyran kanssa hengailemassa hetken aikaa hallilla ja otettiin seuraamista, katsekontaktia sekä leikkimistä. Tuliaisiakin  tytöt saivat sillä ostin kaikille kolmelle länderi tytölleni Merin tekemät Pomppa-takit. Kaikille kolmelle meni sama koko mikä mielestäni oli aika yllättävää. Olisin luullut että Duo tarvitsee suuremman kuin Bella. Takki vaikuttaa oikein hyvältä, vielä kun niitä raaskii käyttää Silmänisku Poikakin tulee omansa saamaan, mutta pitää ensin sovittaa ennen kuin oikea koko löytyy.

Yhteenvetona voin sanoa, että kyllä se pieni kisakärpänen pääsi taas puraisemaan. Jatkossa tosin toivon, että nämä herkistymiset jäävät kotiin. Eihän sitä muuten kukaan jaksa kisata jos joka kerta pitää ensin kyynelehtiä ennen ja jälkeen Duon radan Kieli ulkona