Perjantai-lauantai välinen yö oli taas niitä koiranomistajan ihanuuksia. Nukuin poikkeuksellisesti vanhemmillani yöni kun en jaksanut illalla raahautua omaan kotiini ja Mattikin oli yömyöhään treeneissä. Heräsin neljän aikaan Fyran pusuihin, Mankihan herättää aina varttia vaille seitsemän märillä pusuillaan. Kurkkasin kelloa ja käänsin kylkeä. Hetken aikaa kuuntelin koiria ja kuulin Fyran kävelevän edestakaisin (oli kuulma herättänyt Tolppaa) kun en edelleenkään reagoinut niin lopulta Duo tuli herättämään tyyliin: nyt pikkusiskolla on oikeesti hätä!. Ei muuta kuin vaatteet ylle ja ulos. No Fyra juoksi kakalle ja loput kävivät pissalle. Loppu yön unet menivätkin sitten ihan harakoille, tuijotin vain kelloa kun lupasin heittää Matin aamulla puoli seiskalta salibandyturnaukseen.

Matin heittämisen yhteydessä sain kuningas idean ja suuntasin auton nokan kohti Elonkiertoa. Hyödynsin aamuheräämiseni ja menin pitkälle metsälenkille. Eipä siellä ketään muuta ollut siihen aikaan Silmänisku Puolessa välissä matkaa kuulin jotain tosi outoa ääntä, koiratkin alkoivat hieman haukkumaan ja Bella perääntymään. Sain ihan  kauhean sätkyn kun olin juuri lukenut tarinan Buddy-Suomenpystykorvasta (Koiramme: Laumanvartija teksti) ja lähdin ihan vimmatusti juoksemaan koirien kanssa pellolle näkösälle. Olen muutenkin tosi arka liikkumaan pimeällä yksin sillä muutamia vuosia sitten meidän (Bella & Janita-corgi) päälle hyökkäsi pihalta karannut koira jonka kanssa jouduttiin pitkään taistelemaan. Lunta oli tietysti puoleen väliin reittä ja jouduin siinä hutakassa vielä kantamaan Lucasta sylissäni sillä se ei päässyt suuntaan eikä toiseen. Kun päästiin pellolle huomasin tiellä kulkevan koiran: helkkari irtokoira!. Lähdin taas vimmatusti takaisin metsään Lucasta edelleenkin kantaen... Lopulta tajusin kurkata uudelleen taakseni ja näin yksinäisen koiran lisäksi toisen koiran sekä niiden omistajan. Hetken aikaa mietin uskallanko metsään mennä, mutta totesin että jospa nuokin oli sieltä kävellyt niin kai minäkin uskallan Nauru Iltapäivä-ilta menikin sitten päivystyksen merkeissä.

Sunnuntai oli pitkästä aikaan vapaa. Nukuin normaalia pidempään jopa kahdeksaan asti ja lähdettiin Tolpan & koirien kanssa Saareen aamulenkille. Muutamia pilkkijöitä oli aamuvarhaisella liikenteessä, mutta muuten siellä oli oikein rauhallista kävellä. Lenkin saldoksi tuli yksi kadonnut sukka. Fyralla on tapana AINA kantaa jotain suussa: oli se sitten keppi tai lumipallo. Kun jotain suuhun löydettävää ei ole niin alkaa muiden kiusaaminen. Olen sitten kantanut aina mukanani jotain leluntapaista mitä voin Fyralle heitellä. Yksi repimisköysi hukattiin samaan paikkaan jo muutama viikko sitten ja nyt hävisi sukka. Fyra on kyllä oppinut tosi hyvin hakemaan ja etsimään leluja, mutta välillä niitä kantaa myös Duo joka ei niin kauheasti välitä tavaroista vaan jättää ne milloin minnekkin. No ensi kerralla kadonneet tavarat saattavat jo löytyä Hymy

Lenkin jälkeen ehdin hieman syömään kunnes lähdin Bella, Duon & Fyran kanssa ländereiden kevätpäiville Järvenpäähän. Järvenpää on muuten täältä meiltäpäin todella hassussa suunnassa sillä sinne ei pääse suoraan vaan joutuu hieman kiemurtelemaan. Kevätpäivät olikin jo hyvässä käynnissä kun päästiin sisälle syömään ja rupattelemaan. Fyra teki taas itseään niin tykö että hohhoijaa... Kukaan muuta ei saa huomioida on vain pikku-Fyra. Kokouksen ajaksi laitoin Bellan & Duon autoon ja otin vain Fyran sisälle. Fyran mielestä muutaman kuukauden ikäinen länderipentu Manne oli tosi ihana ja samaten pikku podengot. Kokouksen ajan Fyra makoili sylissäni kunnes se päätti itse siirtyä penkkiä pitkin Tarjan syliin. Fyra vain käveli tyynesti Tarjan tykö antoi muutaman pusun ja kiipesi syliin nukkumaan Nauru Siinä se sitten köllikin koko kokouksen ajan tyytyväisenä kuin mikä. Tarjalla taisi tulla vain hieman lämmin, Fyra-lämpöpatteri sylissään. Oli kyllä tosi kivaa nähdä kaikkia tuttuja länderistejä pitkästä aikaan.