Viikko on mennyt taas ihan hujauksessa. Kieltämättä tuollainen matkailu ottaa veronsa. Fyra on ollut reipas mutta minä olen ollut ihan raatona alkuviikon, tuntuisi että olisi katujyrän alle jäänyt. Maanantai  meni ihan harakoille, oltiin vain ja löhöiltiin kotosalla.

Tiistaina sain itseäni jo sen verran niskasta kiinni, että käytiin Bellan & Duon kanssa ravilenkillä ennen Fyran tokokurssia. Tämä oli kolmas dogitiimin kerta ja otettiiin aluksi kotiläksyjä. Olin muistanut osan treenata, mutten kaikkia Otettiin luoksetuloja häiriössä, muut koirat olivat rivissä molemmin puolin ja koko ajan kuja kapeni. Toimi hyvin Fyran kanssa. Tosin oma jättämiskäsky saisi olla tiukempi. Katsottiin liikkeestä seisominen, missä mun pitäisi alkaa vähentämään apuja ja harjoitella loppua erikseen. Lisäksi otettiin luoksetulon pysäytystä joka toimi Fyran kanssa tosi hyvin Sillä on oikeasti jarrut, pysähtyy niin makeesti!. Tunnin jälkeen mentiin Iiriksen ja Nemon kanssa pienelle kävelylle ja kaverit saivat juosta vapaana. Niillä oli taas niin hauskaa keskenään

Keskiviikkona sainkin sitten surullisia uutisia kun kuulin Bellan veljen kuolleen lauantaina. Kyllä se vaan niin alkaa olemaan, että nuo enää mitään teinejä ole, mutta ei vielä vanhuksiaakaan. Yllättävät sairaudet vaan ovat niitä kaikista kauheimpia. Lämmin osanotto vielä tätäkin kautta Outille.

Keskiviikko yönä sitten satoi ja ukkosti ihan reilusti. Ukkonen alkoi jyrisemään kymmenen aikaan ja jatkui pitkälle aamun asti. Bella ei jyrinästä välittänyt, mutta kun salamat alkoivat välähtelemään niin alkoi muorikin tärisemään. Kun Bella tärisi niin alkoi Duokin tärisemään. Loppujen lopuksi mun oli pakko siirtää ne nukkumaan toiseen huoneeseen., En yksinkertaisesti jaksanut kuunnella sitä vouhotusta. Bella & Duo saivat nukkua häkeissään työhuoneessa ja Fyra & Lucas kuorsasivat omissaan makkarissa. Jotenkin haluan pitää Fyran erillään varsinkin Bellasta ukkosen aikana. En halua että se mitäenkään samaistuu siihen ja alkaisi pelkäämään ukkosta.