Perjantaina meille tuli vieraita Janne ja ranskanbuldoggi Bob. Bobilla ja Fyrallahan ei ikäeroa ole kuin muutama kuukausi Bobin hyväksi. Kaverit eivät olleet nähneet toisiaan piiitkään aikaan. Viime kerta taisi olla syksyllä?. No yhteinen sävel löytyi hyvin nopeasti ja kaverit kirmailivat pitkin rivarin aidattua takapihaa. Tosin Bobin kunto loppui jo alle kymmenen minuutin kohdalla ja Fyra oli omasta mielestään vasta alkulämmitellyt

Me lähdettiin Fyran kanssa näyttelykoulutukseen ja Bob jäi meille lepäämään. Kaveri oli kuulma ollut aika väsynyt... Näytelmäkoulutus sujui hyvin. Meitä oli tällä kertaa vain 4 koiraa paikalla joten harjoiteltiin vierekkäin liikkumista ja huvin vuoksi T-kuviota. Fyra oli taas niin innoissaan että roikkui näyttelyhihnassa. Se ei yleensä kauhean hyvin noissa treeneissä liiku vaan menee enemmänkin riekkumisen puolelle. Niin kaun kun näytelmäkehässä liikutaan hyvin niin saa mun puolesta pitää hauskaa

Launtaina lähdettiin aamulla kymmenen jälkeen Fyran kanssa kohti Vantaata ja Let's Go-näyttelyä. Perille päästiin hyvin ja oma kehäkin löytyi helposti. Tuttujakin oli paikalla Kristiina ja Manne. Pystytettiin oma leiri viereen ja siinä mukavasti rupateltiin ennen kehäänmenoa. Fyra & Manne hieman leikkivät siinä sivussa ja pitivät välilillä omaa älämölöään   Muutama rodusta kiinnostunutkin käväisi meitä katsomassa ja rapsuttamassa.

Mulle suurin yllätys oli se että tuomarina toiminut Rouli Kantzou Kreikasta olikin miehen sijaan nainen Jotenkin tuosta nimestä ajattelin miestä mutta kehässä olikin siro tummatukkainen nainen... Hieman hymyilitty kun olin koko ajan puhunut meneväni "häiskälle".

Manne meni ensin pennuissa kehään ja esiintyi sen verran hyvin että oli ROP-pentu. Me päästiin Mannen jälkeen kehään ja Fyra esiintyi taas tosi hyvin. Nurmikko oli tosi epätasainen pohjaltaan sekä nurmikon pituudeltaan. Muutama olkapääloikka taisi tulla mutta Fyra tepusteli taas niin Rinsessana kehässä. Hauskinta oli ehdottomasti tuomari. Nostin Fyran pöydälle ja hän jutteli sekä kysyi englanniksi Fyran ikää. Huomasin kyllä että hän puhui "He" muodossa mutta en korjannut asiaa sen paremmin. Tuomari jatkoi tutkimastaan ja totesi hetken kuluttua: ai tämä ei olekkaan poika vaan tyttö Täältähän puuttuu jotain todella oleellista (samalla kopeloi takaosaa) ja totesi samaan hengenvetoon että sehän olisikin vakava virhe jos sieltä jotain löytyisi.Tuomari oli siis huumori ihmisiä Fyra sai vaaleanpunaisen nauhan ja oli samalla Pn-1 sekä sai kolmannen sertinsä ja oli ROP.

Nice young female. Correct head, neck, body, tail, guarters and movement. Correct coat. Nice temperament.

Kehän jälkeen haettiiin pokaalit ja saatettiin Kristiina & Manne bussipysäkille. Nämä kaksi kaverusta olisivat kovasti halunneet leikkiä keskenään, mutta mitään sopivaa paikkaa ei irtipitämiselle ollut joten nahjailivat sitten remmissä. Ryhmiin ei jääty sillä itselläni oli kiire veljenpojan 3-vuotis synttäreille ja muutenkin olo oli jo aika väsynyt.

Sunnuntaina käytiin katsomassa Fyran kanssa Forssan Pussikoirien järjestämiä tokokisoja Pilvemmäellä. Siellä sitten vierähtikin useampi tunti muiden suorituksia seurailessa. Fyran yksi poikakavereista sheltti Nemo aloitti kisauransa ja Fyra oli tietysti kannustamassa. Hienosti sieltä tuli 1-tulos ja kaverit pääsivät suorituksen jälkeen yhdessä juoksemaan Taisi olla kisojen paras hetki... Muutama kuvanenkin tarttui kameraan, mutta ei tuollainen normaali digikamera pysy vauhtikaksikon perässä...

Kuvan ottaminen näistä kahdesta ei ole maailman helpointa...

 

Iltapäivällä lähdettiin Johanna ja poikien kanssa lenkille Latovainioon. Johannalle ei tosin ollut kuin kaksi poikaa mukana Rico-pappa ja Jacky. Nicky oli maailmaa valloittamassa Sää ei näyttänyt kauhean hyvältä. Kun ajattiin kohti lenkkipaikkaa niin vettä tuli kuin saavista. Hyvä kun pyyhkimen sulat riittivät. Kerrankin meillä oli onni mukana matkassa sillä Lattarissa ei vettä satanut vaan oli ihan kuivaa. Vasta kun oltiin laitettu puolentoistatunnin lenkin jälkeen koirat takaisin autoon alkoi satamaan. Sillä välin kun men päästiin Forssaan takaisin niin täälläkin oli sade loppunut. Harvinaista tuuria!.

Itse lenkki sujui niin mukavasti. Fyra juoksi kuin päätön kana ja välillä muutkin siihen yltyivät mukaan. Pääasiassa Fyra kuitenkin kirmaili Jackyn kanssa pitkin heinikkoa. Fyrasta kyllä huomaa heti jos se ei ole päässyt hetkeen juoksemaan vapaana (aamulla juoksi puidulla pellolla yksinään 5 minuuttia ympyrää...). Tosi kivaa kun sillä on tuollainen samanhenkinen juoksukaveri Kun juoksujalka alkoi painamaan otettiin painit hiekkamontussa. Sitä nyhväämistä ja toisten päällä kierimistä kesti ja olisi varmaan kestänyt vaikka kuinka kauan. Kaivoivat yhdessä kuoppaa ja sen jälkeen molemmat makasivat siinä vuorotellen ja painivat. Suloiset otukset

Kiitos Johannalle lenkkiseurasta ja erityisesti Jackylle iso kiitos Fyran juoksuttamisesta. Otetaan taas uusiksi piakkoin!.