Perjantaina mulla piti olla vaikka mitä ohjelmaa tiedossa, mutta yllättäen kaikki peruuntui. Tästä sisuuntuneena vedin tyttöjen kanssa kolmen vartin canicross-lenkin. Bella ja Duo oli vetohihnassa ja Fyra hihnassa. Fyran mielestä oli tosi kivaa juosta ja se vipelsi koko ajan sukka suussa Se on selvästi parempi juoksemaan kuin isommat tytöt, mun pitäisi nyt vaan ottaa sitä myös yksinään juoksemaan. Tällä tavalla kuitenkin saan tehtyä isojen tyttöjen ravilenkit samalla joten... Lisää juoksemista viikkokalenteriin.

Lauantaina me lähdettiin tyttöjen kanssa Nokialle aksaamaan. Lähdettiin oikein hyvissä ajoin kun hain yhden tavaran Ullan kotoa ja vein sen Ullalle kisoihin. Medien eka rata oli ilmoitettu alkavaksi kello 17.15 ja me oltiin jo kolmen jälkeen paikalla. Saatiin sitten odotella hieman pidempään sillä aikataulut mätti jo tuossa vaiheessa lähes 45 minuuttia...

Molemmilla radoilla oli tuomarina Salme Mujunen ja täytyy sanoa että erikoista tuntui olevan päivän teemana. Siis jessus!, ei niitä ratoja voi oikeasti sanoa aksaksi tai ainakaan ohjaaja miellyttäväksi. Niissä ei oikein ollut päätä eikä häntää. Isot estevälit ja hirveän epäloogista rataa.

Ekalla radalla puomi oli toisena esteenä ja sieltä piti mennä puomin keskeltä alkavaan putkeen. Putkesta matka jatkui oikealle kahdelle hypylle. Ohjaaja sai sitten juosta henkensä edestä koko puomi kompleksin ympäri. Bellaa vedätin ihan liian aikaisin putkeen ja se hyppäsi puomin sivusta pois ja siitä femma. Aika kuitenkin oli hyvä ja Bellan vire oli ihan super Duo sen sijaan... Me sitten hyllytettiin koko rata. Puomilla huusin sille alastulolla --odota!- Älä edes kysy mikä sana tuo on ja mistä se tuli?. Ikinä en ole tuollaista sanaa käyttänyt. Duo ihmetteli kääntyi katsomaan alastulolla mua ja samalla tippui sivuun. Sen jälkeen saatiin vielä kielto putkelta ja lopulta se hylly taisi tulla kepeiltä kun Duo liukastui kesken keppien ja rytmi sekosi.

Toinen rata oli sitten vielä enemmän myöhässä kuin ensimmäinen. Sen piti alkaa jo kello 19.40 mutta kello kävi jo yli 21.00 kun päästiin rataantutustumiseen. Onneksi kentällä oli sentään jonkun näköset valot, muuten aksaaminen olisi käynyt aika vaikeaksi Hämärää oli ja varjot lankesivat esteiden ylle. Mielenkiintoista, mielenkiintoista. Sain sitten hyllytettyä molemmat koirat samaan putkeen. Bella meinasi ensin mennä aan jälkeen väärään päähään u-putkea mutta sain sen korjattua ja se bongasi toisen vieressä olevan putken ja juoksi sinne. Duo sen sijaan sitten oli menossa oikeaan päähän, mutta taisin hieman kiskasta sitä pois ja sekin ampaisi viereiseen putkeen.

Jäähdyttelyjen jälkeen ajeltiin pilkko pimeässä kotiin. Kello oli himpun verran ennen puoltayötä kun pääsin sisälle. Tosin ajoin aika hissukseen kun näin muutaman peuran matkalla. Kotimatkalla oli hyvä miettiä asioita ja koin samalla pienen agimasennuksenkin. No kaippa se fiilis tästä taas nousee kun pääsee normaaleille radoille...

Sunnuntaina heräsin porukoilta kun en ollut yöllä jaksanut mennä kotiin. Aamu auringossa pitkä lenkki ja mielikin alkoi piristymään. Hieman kympin jälkeen lähdettiin Fyran kanssa Huittisten lähelle Äetsään ryhmänäyttelyyn. Matkaa oli yllätykseksi alle tunti ja perillä oltiin hyvissä ajoin. Järjestävän seuran ihmiset (metsämiehiä) oli todella iloisia ja ystävällisiä. Harvoin näkee tuollaista väkeä näyttelypaikalla. Oikein tuli itsekkin hyvälle tuulelle palvelusta.

Hetken aikaa ehdittiin Latvialaisen tuomatin Vija Klucniece arvostelua seuraamaan. Kaikenlaista väriä se tuntui jakavan, mutta en löytänyt selkeää linjaa. Junnut se tuntui aina viskaavaan kehästä ulos. Menin seisottamaan Fyraa jo ennen kuin hän oli saanut edellisen rodun kasvattajaluokan arvosteltua. Pöytä oli tosi pieni ja mattopintainen. Siihen oli kaikenlaista roskaakin tarttunut. Tuomari hymyili suuret arskat päässään kilpaa auringon kanssa ja kysyi onko ländereitä vain yksi? nyökkäsi Fyraan päin. Kehäsihteeri totesi näin olevan ja tuomari sanoi: Tämä onkin sitten oikein kaunis yksilö Ennen kuin Tuomari ehti edes koskemaan Fyraan arvasin sen saavan erin. Fyra esiityi taas mallikelpoisesti vaikka pöydän jälkeen muutama olkapääloikkakin saatiin tehtyä. Muiden mielestä se taisi olla tosi hauskaa enkä Fyraa siitä viitsi ainakaan vielä komentaa. Jos on kivaa niin sen saa sitten myös näyttää Tuomari arvosteli meitä todella pitkään ja aloin jo hieman hermostumaan kun en kuullut arvostelua. Lopulta Tuomari tuli onnittelemaan ja antoi Erin ja kaikki muutkin nauhat samalla. Fyra oli siis PN-1 & ROP ja sai samalla myös sertin todella hyvällä arvostelulla. Jälkeenpäin huomasin hänen olevan ihan inttituomari joten kaippa hän ainakin jotain tiesi rodusta, vaikka sitä ensin epäilinkin...

Äetsä 13.09.2009 Fyra PN-1, Sert & ROP (Tuomarina: Vija Klucniece)

Good size. Well balanced bitch. Good head with very nice expression. Beatiful aers, very well closed to cheeks. Powerfull neck. Strong back. Exelent tailset. Enough good chest for the age. Beautiful coat, attractive colour. In movement little bit narrow behind. Lovely temperament. Nice presentation.

Illalla taisi olla Fyran mielestä viikonlopun paras hetki kun mentiin Johannan ja poikien pihalle leikkimään. Fyra laittoi ensi juoksuksi Jackyn kanssa. Voi kun naperoilla oli hauskaa Ne juoksivat ainakin miljoona kertaa auton ympäri ja vuorotellen jahtasivat toisiaan. Fyran mielestä Jackyn häntä oli tosi kiva kun siinää pystyi roikkumaan. Jacky sai tästä vaan lisää vauhtia mahan alle. Välillä kakarat laittoivat painiksi ja molemmat oli alla-päällä-välissä ja keskellä. Fyra piti Jackyä oikein hyvänä taljana kun kävi päälle makaamaan. Pahimpien hyöryjen mentyä Nickykin pääsi ulos Fyraa moikkaamaan ja siitä Manki sai taas lisää vettä myllyyn. Taas mentiin ja juostiin Lopulta Rico-pappakin pääsi pihalle temmeltämään ja siinä vaiheessa Fyra oli sitä mieltä että tänne hän voisi ihan hyvin jäädä pidemmäksikin aikaa. Fyra on oikea naistenmies, ihan mahdoton keikistelijä... Pappakin innostui Fyraa pyytämään leikkimään ja me naurettiin mahakippurasa. Hyvin melkein 11-vuotta vanha Ricokin pyllisteli Fyran edessä  Kiitos Linikkalanpellon jengille leikkiseurasta!.