Lauantaina lähdettiin tyttöjen kanssa aamulla yhdeksältä ajamaan kohti Mikkeliä. Bellan lempiharrastus kun on agility niin pitihän päivänsankarin päästä Syntymäpäivänään hieman liitelemmän. Ei löydetty lähempää agikisoja niin piti sitten ajaa 3 tuntia Mikkeliin. No ei me nyt ihan aksakisojen takia ei sinne ajettu vaan osasyynä oli myös Fannimer-tapaaminen.
Menomatka sujui hyvin ilman suurempia ruuhkia. Kerran oli pakko pysähtyä tankille ja huoltsikalle mutta muuten matka sujui oikein rattoisesti radiota kuunnellessa. Kisapaikalle saavuttiin puoli tuntia ennen starttia. Hiukkasen ihmettelin alhaisia rimankorkeuksia ja sainkin kuulla heti ilmopisteessä että aikataulut oli puoli tuntia edelle, great!. Rataantutustuminen olisi jo puolelta ja mulla oli vartti aikaa liikuttaa tytöt. Hirveelä kiireellä ja häslingillä koiria liikuttamaan, mun hermoille tämmönen ei sovi yhtään. Mulla kun on sellaiset tietyt rutiinit mitä mun pitää tehdä kisapaikalla ja nyt kaikki meni ihan sekaisin.
Eka rata oli Pulkkisen Siskon käsialaa. En ole hänen radoillaan käynyt vuoden 2002 jälkeen. Silloinkin kisakumppanina oli Jasu-corgi ja mini 2-luokka. Mielenkiintoinen rata jossa oli ihan sopivasti vääntöä. Starttasin Duolla ensimmäisenä ja se rata meni ihan pipariksi mun häslingin ja hösläämisen kanssa. Ohjasin tosi huolimattomasti Duon keppien ohi ja saatiin siitä vitonen ja lopulta me hyllytettiin loppuradalla kun mun ohjauskuvio oli ihan susi. En ehtinyt kunnolla siihen paikkaan mihin mun piti ja Duo hypy ohi ja suoraan väärään päähän putkea. Bellan radalle keskittyminen oli huomattavasti parempi ja kiire oli kadonnut. Bella lähti tosi kivasti liikkeelle ja vauhti pysyi samanlaisena koko ajan. Bellalle mun kuviot onnistu ja saavuimme maaliin nollalla joka riitti sijaan 6./48.
Toisella ja kolmannella tuomarina radalla toimi Johanna Wüthrich. Toinen agirata oli mun mielestä jopa helppo (?) tosin siellä saatiin kyllä virheitä aikaiseksi oli riman pudotuksia ja kontaktivirheitä. Yleensä nämä helpolta tuntuneet radat on ollut meidän kompastuskivi. Duo meni taas ekana ja me saatiin hyvä lähtö. Duo meni tosi kuuliaisesti ja tarkasti koko ajan. Me oltiin yhdessä radalla ja tehtiin YHDESSÄ töitä. Kaikki kontaktit oli hyviä, aalla ja puomilla seisotin hiukan ja keinu oli ihan kohtalainen. Muutaman putken jälkeen tuli pidempi kaarre, mutta muuten rata oli ihan sujuva. Duo tuli maaliin nollalla ja minä olin supertyytyväinen! Tämä oli sellainen itseluottamuksen kohentaja rata. Bella pääsi radalle ja se meni taas niin kuuliaisesti ja nätisti, vauhtiakin löytyi ihan kivasti. Harmi vaan kun itse töpeksin radalla Ohjasin Bellaa keinulla TAAS niin kuin Duoa menin liian edelle kun Bellan kanssa keinu pitäisi suorittaa "yhdessä". Bella pääsi loikkaamaan keinun kontaktin yli. Erityisen tyytyvöinen olin Bellan puomin alastuloon jossa sain kunnolla pysäytettyä Bellan ja hiukan jopa seisotettua. Lopputuloksissa Duo ylsi sijalle 3./50. Saatiin lahjakorttia, koiran namia ja lelua sekä ohjaajalle kanssa namia....
Kolmas ja viimeinen rata oli hyppäri. Ihme ja kumma kun mulla ei ollut mitään suurempia odotuksia radalle enkä edes ajatellut Duon tuplanollaa. Mikä sinäänsä oli ihme. Hyppäri oli mun mielestä jo haasteellisempi ja nopeatempoisempi. Duo pääsi taas ekana ja mun meni pasmat hieman sekaisin Duo hieman varasti ja se koko rata oli ihan katastrofia Meinaisin kaksi kertaa kompastua omiin kenkiini, pari kertaa meinasin kaataa hypyn mennessäni ja kerran meinasin hyllyttää Duon kierrossa, mutta viisas länderi korjasi virheeni ihan itse Siis koko rata oli ihan kaaosta ja ohjaaja oli totaalisesti kartanluvusta pois. Maaliin tullessani en edes muistanut enää suoritettiinko me rata edes oikeassa järjestyksessä No nolla sieltä kuitenkin tuli ja samalla se oli Duon ensimmäinen tuplanolla kolmeen vuoteen!!!!!. Bellan kanssa ei liiemmin ollut paineita. Mentiin ja hömpöteltiin rata ja saatiin aikaiseksi ihan sujuva nolla. Lopputuloksissa Duo ylsi sijalle 3./51. ja Bella vastaavasti sijalle 10./51.
Bella ja Duo
Palkintojen jaon jälkeen lähdettiin Hennan ja Chocon kanssa pienelle kävelylle. Sekä suunnattiin Minnan ja Jaden kanssa Kookoon-kentälle Hennan navigaattorin avulla. Matkalla sattui ja tapahtui mutta perille löydettiin Paikalla oli kymmenestä pennusta 7 kappaletta. Ruotsissa asuvat Kalle ja Martta eivät olleet paikalla eikä myöskään Tarmo. Ihan hyvin siis "penneleitä" paikalla. Hirveän suloisia ne oli kaikki. Tosin Ana & Fyra oli ne pienimmät ja muut olivat sitten suurempia. Omien koirien rinnalla Fyra näyttää ihan normaalilta,mutta kyllä se sisarusten rinnalla on ihan lilliputti Yhteiskuvaakin otettiin ja se taisi onnistua ihan hyvin. Tosin kuva taitaa olla vielä Harrin kamerassa, mutta varmaan sen joskus tänne blogiinkin saan laitettua esille.
Otettiin Pulliaisen Anun johdolla agilityä pienissä pätkissä tosin muut oli jo treenannut kun Maya ja Fyra pääsi tositoimiin. Treenit meni mun mielestä ihan kivasti vaikka pimeys alkoikin hieman haittaamaan liitelyä. Treenien jälkeen hetken aikaa vielä rupateltiin ja lähdin vielä Anun ja Divan & Noomin kanssa iltakävelylle. Koirien ilmeet oli kyllä aika hauskat kun ne näki toisensa: Mitäh?! tekin ootte täällä. Bellakin sai Cittarin parkkiksella juhlallisen synttäriaterian Ceasarin. Tosin sankari itse jätti ruokansa syömättä (tapansa mukaan) mutta Duo ja Fyra kyllä söivät omansa ja taisi Fyra syödä vielä Bellankin annoksen Eipä meillä tuollaista ruokaa ole koskaan tarjolla kun syövät omia itsetehtyjä mössöjä.
Kotimatkalle päästiin yhdeksän jälkeen ja täytyy myöntää että tunsin itseni hulluksi kun ajoin pimeässä vesisateessa pahimpaan hirvestysaikaan kotiin. Kotiin päästiin vähän ennen yhtä ja ajoaikaa meni kolmevarttia enemmän, sen verran rauhallisesti ajelin takaisin päin.
Täytyy kyllä sanoa että olin NIIN tyytyväinen reissuun. 6 starttia ja 4 nollaa, yksi vitonen sekä yksi hylsy. Ei hassumin Pitää siis toistekkin lähteä Mikkeliin asti kisaamaan... Erityisen tyytyväinen olin omaan asenteeseen. Pitkästä aikaa mua ei yhtään jännittänyt ja olin ihan täpinöissäni kun pääsin radalle. Muistan kuinka ajattelin joka kerta radalle mennessäni että voi vitsi kun tää on niin kivaa ja mä tykkään tästä harrastuksesta. Duon tuplanollan jälkeen oli ihan älyttömän upea olo. Kun viimeksi ollaan kaksi onnistunutta peräkkäistä rataa saatu heinäkuussa 2006 niin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Tietysti tässä on ollut loukkaantumisia ja sairastumisia minkä vuoksi ei olla edes kisaamaan päästy. Olen vaan niin onnellinen Nyt meillä on tuplanolla ensi vuoden SM-kisoihin, huippua!
Kommentit