Meikäläinen on sellainen ikiliikkuja. Monesti minulle on sanottu että pitäisi oppia olemaan ja rentoutumaan. Oleminen tai "löhöily" on minulle rangaistus aina pitäisi liiikkua ja olla menossa tukka putkella. Puolen tunnin istuminen sohvalle on jo kova haaste mikä ei todellakaan onnistu. Siinä samassa voi ihan hyvin puuhastella kotihommia.

Tämä viikonloppu on ollut sellainen piina viikonloppu. Flunssa on kirjaimellisesti vienyt voimat, ääni ei kulje kunnolla hapesta puhumattakaan. Nenä on niistetty punaiseksi ja korvatkin soi. Ihanaa Kovasti olen yrittänyt ottaa rennommin ja sen vuoksi päätin jättää tänään Hyvinkään aksakisatkin väliin. Ei ole reilua juosta puolikuntoisena keuhkonsa pihalle kun koirat kuitenkin antavat sen 110% suorituksen. Toivottavasti tämä oli sen verran järkevä päätös että paranisin nopeammin kuntoon.

Eilen lähdettiin aamusella Johannan ja poikien kanssa Elonkiertoon kävelylle. Onneksi koirille on tuollaisia ystäviä jotka voivat viedä hieman energiaa omilta pois (varsinkin Fyralta). Tällä kertaa aamu ei ollut niin kaunis kuin edellisenä viikonloppuna, mutta kyllä ruskan värit ovat silti ihania.

Koirilla riitti virtaa. Kakarat pitivät siitä huolta että aika ei ainakaan heillä käynyt pitkäksi. Juostiin, painittiin ja leikittiin. Fyran hulluus tarttui taas jokaisen koiraan sillä seurauksella että mopo lähti käsistä vähän jokaiselta Muutama ihana kuvakin saatiin lenkiltä muistoksi.

Ricon johdolla metsään.

Duolla oli taas pahoja agressioita ja ne purettiin keppien silppumiseen...

Fyra vaanii.

Rico ja kaunis lehtimatto.

Jacky-karhu tulee!

Fyra osaa joskus olla ihan paikallaankin...

Jacky

Taas mennään

Lopuksi personal trainer antaa karhulle kunnon halin

Kaikki kuvat © Johanna Kuusi

Tänään tehtiin samanlainen lenkki mutta suuntana oli heti aamusta Saaren Kansanpuisto. Pientä vesisadetta, mutta se ei mieltä latistanut. Kummasti sitä taas löytyi puhuttavaa niin paljon että osa taisi unohtuakkin matkan tiimellyksessä. Koirat oli huomattavasti rauhallisempia, ihme?!. Toisaalta en yhtään ihmettele koska itse olin yöllä puoli kolmen jälkeen koko ajan jalkeilla. Ei saanut nukuttua kun yskitti niin vimmatusti. Nämä tälläiset kaverilenkit ovat toipilaalle aika hyviä. Saa rauhassa kävellä ja koirat saa juosta vapaana. Tosin Duolla oli taas sellainen kakara vaihe, että mun oli pakko laittaa se pari kertaa hihnaan kun se ei meinannut millään uskoa ettei Fyran sadepompassa roikuta. Duo osaa olla välillä niin Sen mielestä kaikki wrestling paini on tosi kivaa, mutta mun mielestä ei...

Kakarat päätti sitten ihan kunnolla aloittaa kunnon kohotuksen. Ensin Fyra juoksi suohon lelu suussaan ja Jacky tottakai perässä. Karhu vaan painoi himpun verran enemmän joten se upposi kintereisiin asti märkään suoveteen. Mentiin puhdistamaan Jackyä rantaan kun Johanna huomasi jonkun länderin pomppivan suontakana olevalla kalliolla. Ensimmäinen ajatus oli että se on Manki mutta ei kun se oli Duo!. Hölmö koira oli jostain käsittämättömästä syystä mennyt sinne suolle juoksemaan Raukkaparka oli puurtanut aikas pitkän matkaa ennen kuin se oli päässyt kalliolle. Ei varmaan ollut päässyt kääntymään siinä moskassa. Minä hätäännyin ihan sikana, mutta onneksi Duo itse tajusi tulla vinoa kapeaa lautaa pitkin takaisin. Toista (vasenta) tassua ontuen. Minä nostin syliin ja tarkistin jalan tilanteen ja Duo huusi. Siinä vaiheessa ajattelin että ainakin irtipoikki se on. Hätääntyneenä sitä kanniskelin ja Johanna käski mun jo rauhoittumaan. Pieni jalka pesu ja kun itse rauhoitun niin alkoi Duokin temppuilemaan ihan normaalisti (meinasi varastaa hanskaa ja kaivoi kuoppaa). Taidettiin selvitä säikähdyksellä, mutta täytyy nyt ottaa pari päivää varovasti sillä en tiedä miten kovaa se on siellä suossa rehkinyt. Kylkiin asti oli sadepomppa liejussa... No jos kerran Mika Myllyläkin juoksi suossa valmituessaan MM-kisoihin niin miksei meidänkin koirat Onneksi siellä liejussa ei ollut pieni miäs sillä sen olisi saanut ihan oikeasti käydä nostamassa sieltä pois. Ties miten syvälle omat kintut sinne liejuun olisi uponnut... Kotiin päästiin ja sain jopa hyvin pestyä Duon pesuhuoneessa liejusta pois. Sellaista mukavaa mustaa vettä ja kivan tuoksuista BOT-takkia pidettiin pari tuntia yllä mahdollisten vaurioiden vuoksi.

Loppu ilta vietetään ihan rauhallisesti ja olen kovasti yrittänyt parannella itseäni. Ehkäpä tämä flunssa on nyt pahimmillaan ja alkaa kohta helpottamaan. Kiitos Johanna ja pojat viikonlopun kävelyistä!. Ilman teitä meillä olisi aika vilinä sisällä...