Heinäkuussa alkoi jo reissun suunnittelua. En kyllä muista tarkalleen missä vaiheessa ilmoille tuli idea, että lähtisin Johannan ja Päivin kanssa Latviaan näyttelyreissulle. Tälläisiä mahdollisuuksia tulee niin harvoin niin tottakai minä olin heti menossa mukana. Vapaatakin anottiin hyvissä ajoin koska reissu osui meidän apteekin päivystysviikonlopulle. Onneksi apteekkari oli hyvin ymmärtäväinen ja teki minun vuoroni...Kovasti reissua suunniteltiin viimeisille viikoille asti.

Viimeisellä viikolla alkoi tulemaan myös niitä vastoinkäymisiä. Ensimmäinen vastoinkäyminen oli se, että Fyra aloitti juoksunsa. Latviaan kiimaiset koirat eivät saa osallistua näyttelyyn. Melkein itkua väänsin muutama päivä ennen näyttelyä kun en tiennyt mitä tekisin. Onneksi vuoto ja turvotus oli vähäistä ja päätettiin lähteä reissuun. Kuka peruisi matkansa pari päivää ennen reissua kun kaikki on jo hoidettu & maksettu?.  Toinen kompastuskivi joka meinasi sitten peruuttaa koko matkan oli sikainfluenssarokote. Keskiviikkona sain piikin ja vielä illalla kaikki näytti hyvältä.  Ke-To välisenä yönä palelin kahden peiton alla ja aamulla puoli kahdeksalta kuumemittari näytti 38,4astetta kuumetta. Lihakset oli niin kipeät ettei makuulta meinannut päästä ylös, päätä jyskytti ja vasen käsi oli raatona. Taas laitettiin tekstiviestiä ja mietittiin mitäs nyt tehdään. Töihinkin piti ilmoittaa että nyt ei kyllä päästä töihin asti. Koko päivä 9-17 meni nukkuessa ja peiton alla vuorotellen palellen ja hikoillen. Illalla kuume alkoi laskemaan ja perjantai aamuna kello 6 mittari näytti enään 37,2 astetta. Ei muuta kuin reissuun, onneksi päätä ei enää jyskyttänyt niin paljoa, mutta käsi ja lihakset oli edelleenkin kipeänä.

Perjantaina kello 07.30 Päivin Transporter kaarsi porukoiden pihalle ja hypättiin Fyran kanssa kyytiin. Helsingistä mentiin laivalla Tallinnaan ja koirat viettivät aikansa autokannalle. Tallinnasta lähdettiin ajamaan kohti Latviaa ja Riikaa. Kerran pysähdyttiin Pärnussa pissattamassa ja kävelyttämässä koiria. Fyra oli iha ihmeissään kun autosta hyppäsi Nicky ja toinen pk collie Itu. Fyra oli onnesta soikeana kun pääsi "lajikumppaneiden" kanssa reissuun. Fyra kun on sellainen wannebe-collie. Hieman yli 4 tunnin ajon jälkeen päästiin Riikaan ja viimeiset kilometrin menivät ihan matelulla. Ilmeisesti Riikassakin on perjantaina 16-17 välillä ruuhka Hotelliin päästessä nälkä oli jo niin kova että näköä haittasi. Tavarat ja koirat huoneeseen ja syömään.

Itu 16kk ja Fyra 17kk

Päivi oli jo muutaman kerran aikaisemminkin känyt ko. hotellissa ja pitänyt siitä todella paljon. Samaan voin itsekkin yhtyä, mukavat ja tilavat huoneet ja ennen kaikkea todella hyvää ruokaa!. Siellä olisi voinut enemmänkin maistella eri ruokia ja jälkkäreitä... Tuli syötyä mm. omenapiirakkaa kinuskikastikkeella. Ruoan jälkeen olo oli jo aika tattis, lähdettiin vielä Johannan kanssa kävelyttämään koiria ulos.

Nicky, Itu ja Fyra

Tunnelmaa näyttelystä.

Lauantaina päästiin itse näyttelyalueelle puolen päivän aikaan. Fyran kehä oli tismalleen samaan aikaan kuin colliekehä. Ländereitä oli tasan kaksi Fyra nuortenluokassa ja Toto valiouroksissa. Lauantaina tuomarina oli Hollantilainen Johannes Boelaars. Tämä herra kirjaimellisesti rakastui Fyraan. Nostaessani Fyran pöydälle hän totesi ensimmäiseksi: Absolutely fantastic female! ja lisäsi perään että en ole vuosiin tavannut mitään vastaavaa. Tämä on tänään ehdottomasti Rotunsa Paras   Totolle jäi sitten se VSP:n rooli. Fyra olisi saanut osallistumisoikeuden Cruftin näyttelyyn, mutta kaskummaa länderi ei ole siellä virallinen rotu   Nickylle tuli eri, mutta ei saanut cq:ta paras uros kehää varten. Täytyy sanoa että ne kaksi valio collieta oli kyllä aikamoisia karvapalloja... Mielestäni ne ei kyllä ollut yhtään nättejä... Itulle myös eri. Ryhmäkehiin oli muutaman tunnin aika joten sinä aikana tuli sitten hieman kierreltyä kojuja. Fyra sai itselleen ihanan punaisen pannan jossa on timanttiluita...

Tämä oli samalla Zooexspo-näyttely ja samassa tilassa seinän takana oli myös kissanäyttely. Näyttelyssä oli myös eri rotujen esittelypisteitä sekä mitä erikoisempia esityksiä. Näyttelypaikka oli kyllä todella siisti ja suurinosa koiristakin oli hyvin käyttäytyviä. Kakat oli kyllä hyvin kerätty pusseihin sillä näyttelykirjeen mukana tuli mukana huomautus että kakkojen kerääminen on eritysvalvonnan alla, keräämättömistä kakoista voisi saada 750€ sakon!

© Johanna Kuusi

Fyra kookomiskehässä.

© Johanna Kuusi

Fyra ryhmäkehässä.

Ryhmäkehässä käytiin pyörähttämässä siellä tuomarina oli joku Italialainen heppu. Pisteet hänelle sillä hän tuli minun luokseni kookomiskehässä  ja sanoi oooh, kromfohrländer... No siihen se sitten jäikin. Tosin meidän paikka ryhmäkehässä oli aika huvittava. Oltiin heti isovillakoiran jälkeen toisena koirana ja meidän jälkeen tuli kaikki muut villakoirat... Yritin vaihtaa paikkaani, mutta en saanut. Tuntui tosi huvittavalta ollaan siinä villakoirien keskellä tyyliin kuka ei kuulu joukkoon?

Hotellilla oltiin vasta 19 aikaan takaisin ja nälkä oli taas hirmuinen. Onneksi ravintola oli alhaalla ja saatiin taas syödä erinomaista ruokaa. Jälkkärinä tällä kertaa lettuja lämpimän suklaakastikkeen ja jäätelön kera... Tämän ansiosta me saatiin sitten kieriä lenkkiä eikä unikaan meinannut tulla millään silmään täydellä vatsalla.

Meidän hotelli ja Transporter.

Sunnuntaina meidän kehät oli myös vasta iltapäivällä. Ei ollut mikään kiire mennä näyttelypaikalle. Pakattiin tavarat ja lenkkeiltiin koirien kanssa sekä lähdettiin vanhaan Riikaan kävelemään. Siellä oli todella kaunista, vanhoja rakennuksia ja upeata arkkitehtuuria. Pistäydyttiin myös paikallisessa kaupassa jossa mopo lähti hieman käsistä... Kaikenlaista tavaraa (syötävää) tuli ostettua kotimatkalle ja tuliaisiksi.

Näyttelyssä leiriydyttiin jälleen samaan nahkacollie porukkaan joiden kanssa me oltiin myös lauantaina. Kivaa kun oli usempi ihminen niin tavaroiden vahtiminen oli huomattavasti helpompaa. Tällä kertaa colliet oli meitä muutaman tunnin aikaisemmin. Nicky sai erin ja cq:n ja sijoittui lopulta PU-2 ja sai sertin sekä Va-Can. Nicky valoitui sekä Latvian ja Baltian Muotovalioksi. Itu jatkoi edelleen eri linjalla, mutta turkin puutteen vuoksi ei saanut cq:ta. Fyran kanssa odoteltiin kehää ja pieni jännityskin oli ilmassa. Tuomarina meillä oli  Saksalainen Martha Heine. Fyra oli ihan mahdoton se taisi kovasti rakastua Totoon ja taisi se tunne olla sunnuntaina molemman puoleista... Fyra oli todella levoton ja etsi koko ajan katseellaan Totoa. Tuomari kysyi meiltä pöydällä, onko tällä killtti luonne?. Olin hetken aikaan ihan ihmeissäni ennen kuin tajusin vastata kysymykseen. Loppujen lopuksi Fyra oli VSP ja Toto Rop. Fyra sai siis toisen sertinsä ja cacibbinsa. Tämä oli meille erittäin hyvä juttu sillä meillä oli vaivaiset 5 tuntia aikaa ehtiä Tallinnaan ja iltalaivaan.

© Johanna Kuusi

Vielä valoisaan aikaan ehdittiin Eestin puolelle ja loppu matka menikin pimeässä. Matkalla sattui myös yksi kauhunhetki kun vastakkaisella kaistalla ollut rekka lähti ohittamaan henkilöautoa sillan kohdalla. Rekka tuli suoraan meitä kohden uhkaavasti. Onneksi Päivi oli taitava kuski ja sai tehtyä oikeanlaisen väistöliikkeen oikealla hetkellä. Se oli todella lähelläpiti tilanne, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Satamaan ehditiin ajoissa ja lopulta myös laivaankin. Laivalla mentiin suoraan syömään seisovaan pöytään ja sen jälkeen shoppailtiin loputkin rahat tax freessä. Nopeasti pari tuntia kuluu ihan hengailessa. Autokannalle jaettiin vielä tavaroita ja kotiin saavuttiin Forssan su-ma välisenä yönä kello 1.

Koirien osalta matka sujui erinomaisesti. Koiria oli kolme jokainen eri laumasta ja ne tulivat hyvin toimeen keskenään. Fyra tunsi Nickyn entuudestaan, mutta Itu oli uusi tuttavuus. Fyralla synkkäsi heti Itun kanssa, olihan nuo samanikäisiä narttuja molemmat. Noiden kahden kakarat puuhia tuli kyllä naurettua moneen otteeseen. Fyra oli selvästi mielissään kun sai viettää laatuaikaa myös Nickyn kanssa. Tosin Fyra taisi aika paljon tehdä itseään tykö... Nickyä ei paljoa haitannut tuollainen juoksun tuoksu vaan oli oikea herrasmies ja taisi muutaman kerran huvittuneena seurata Itun ja Fyran leikkejä...

Täytyy sanoa että reissu oli hulvattoman hauska!. Naurettua tuli niin paljon, että maha on vieläkin kipeänä eikä tuloksetkaan ollut yhtään hassumpia! Kiitos Johannalle ja Päiville kun otitte tälläisen "vääränrotuisen" mukaan, uusia reissuja odotellessa....