Keskiviikkona  Fyra pääsi pitkästä aikaan tapaamaan Nemoa kaveruksilla oli pieni tauko näkemisessä Fyran juoksun ajan. Sovittiin Iiriksen kanssa aamupäiväksi lenkki Saareen. Kavereilla oli tosi hauskaa ne juoksi kuin pöhköt pitkin mättäitä: pois tieltä risut ja männynkävyt Lenkin aikana oli kiva turista kuulumisia ajantasalle. Lenkin jälkeen otettiin pientä tokoilua: paikalla olo ja ruutu. Paikalla olon Fyra suorittu istuen ja oli aikas hyvin. Ruudussa se ampui ensin jonnekkin jätöstä syömään ruudun viereen, komensin hieman niin neiti oli hieman nokkiintunut. Ihania nämä tytöt juoksujen jälkeen... Kiitos Iiris ja Nemo!

Illalla lähdettiin Fyran & Duon kanssa Turkuun aksaamaan Jaakon johdolla. Aluksi tuntui että olen ihan väärässä paikassa kun autoja oli niin vähän, mutta toiset treenit viereisellä kentällä oli peruttu. Luulin jo hetken aikaa olevani väärässä päivässä... Jaakko oli tapansa mukaan tehnyt teknisen radan joka tuotti mulle ja Duolle suuria vaikeuksia. Me ei itse asiassa päästy kolme estettä pidemmälle Ruvettiin ottamaan namikuppi treeninä sivulle irtoamista... Sen jälkeen totesin että tämä riitti meille. Fyran kanssa ei ollut mitän suuria odotuksia, mutta  napero yllätti ja se osasi Se meni teknisesti tosi hyvin!. Kyllä huomaa että sen tekniikka on hieman monipuolisempaa en ole sitä ehtinyt vielä niin hyvin pilaamaan... Hieman Fyra on juoksun jäljiltä vielä laiska, mutta kaippa sen hormonit palautuu normaaliksi. Tiistai taisi olla juoksun 20. päivä. Olin viimeinen treenaaja joten jäin kävelemään yksikseni hallille ja vankilan suuntaan. Olin ihan paskajäykkänä kun sillalle pysähtyi kaksi autoa jossa oli 8 nuorta sälliä. Tällänen hermoilija ehti kuvittelemaan jo kaikkea pahaa. Jäähdyttelyjen jälkeen ajettiin Forssaan ja käveltiin vielä melkein puoliltaöin Anun ja bortsujen kanssa Forssa cityssä pieni iltalenkki. Oli muuten tosi autiota!

Torstaina käytiin puolilta päivin trimmaamassa Lucas Outilla. Voi vitsit kun Lucas oli niin polleata poikaa kun se näki minne se pääsi!. Mitä parasta Fifi-siskolla oli juoksun tuoksua vielä jäljellä niin äijä oli ihan kosio meiningeissä Lucas näyttää taas niin ihanalta salonkijellonalta puhtaan turkkinsa ja kaljun pyllynsä ansiosta. Kyllä leijonan kuuluu olla trimmattu, vaikka ensin se tuntui omaankin silmään tosi hassulta. Nyt siihen on niin tottunut että tuollainen turjake perä alkaa ärsyttämään silmää. Kiitos jellonamamma!.

Iltapäivällä oltiin sovittu Johannan kanssa lenkki Syrjäharjulle. Käytiin hieman tutkimassa missä löytyisi sopiva valokuvauspaikka joulukorttia varten. No kyllä sellainen löytyi ja taisi olla juuri se Johannan visioima paikka. Oli kyllä ihanan rentouttava lenkki. Kiitos jengiläiset

Perjantaina mentiin sitten hieman suuremmalla sakilla Elonkiertoon lenkkeilemään. Mukana oli kolmen lauman koirat kun Anu ja Johanna oli meidän kanssa lenkkeilemässä. Mukavasti 8 koiraa paikalla, ainut joka ei päässyt mukaan oli Lucas joka hieman köhi ja aivasteli joten se sai jäädä kotiin. Oli kyllä ihanan talvinen maisema ja mukavaa seuraa. Kiitos molemmille lenkistä!

Lauantaina mentiin heti puoli kymmenen lenkille Johanna ja colliepoikien kanssa Syrjäharjulle. Mukana oli repullinen tavaraa: oli tonttua, lakkia, paitaa ja ties mitä joulukoristetta. Pakkasta oli mukavasti melkein kahdeksan astetta joten koiratkin sai pukea. Ensin otettiin mun koirista joulukortti kuva ja se onnistui tosi hyvin Mulla on taitava hovikuvaaja, olin itse asiassa todella tyytyväinen omien koirien käytökseen. Ne oli ihmeen kärsivällisiä jopa Lucas jaksoi palella paljaalla pyllyllään lumessa. Sen jälkeen otettiin vielä Johannan pojista kuvat. Sekin onnistui hyvin vaikka jouduttiin palaamaan toistamiseen paikalle kun kameran säädöt oli erit kuin aikaisemmin Mukavasti sujui aamupäivä kiprakassa pakkasessa. Piti lenkin jälkeen käydä katsomassa vielä BH-kokeen kaupunkiosuutta mutta harmittavasti porukalla oli juuri puolentunnin tauko niin en jäänyt ulos odottamaan. Sen verran vilponen tuli lenkillä.

Koska meillä ei ollut mitään muutakaan tekemistä Johannan kanssa niin puoli kolme me lähdettiin uudelleen lenkille tällä kertaa Saareen Ehdittiin sellaiset pari tuntia huilimaan kotona ennen uutta lenkkiä... Koirat oli hieman ihmeissään kun lähdettiin taas autolla ja perillä vielä näkyi tuttujakin. Jätin Lucaksen kotiin sillä se paleli aamulenkillä. Muuten se oli pirteä ja söi ruokansa mutta sen ääni on poissä. Haukku on sellaista vaimeaa köhinää, pitää viedä se alkuviikosta lääkäriin kurkunpääntulehdus?. Koirilla oli kyllä niin hauskaa keskenään Noita kakaroita saa kyllä nauraa ne keksii aina jotain hauskaa. Tälläkin kertaa Fyra meni uikkarikopin alle piiloon Jackyn huomaamatta ja kurkki sieltä rakennuksen alta Ossi Orava suussaan Jackyä. Jacky ei tietenkään ollut huomannut Fyran menemistä ja hämärässä ei sitä tunnistanut ja alkoi haukkumaan Fyraa siinä vaiheessa Fyrakin alkoi haukkumaan ja kaikki muutkin... Loppujen lopuksi kukaan ei tainnut tietää mille ne loppujen lopuksi haukku Saatiin lenkin aikana myös paukkutreeniä sillä lähistöllä ammuskeltiin. Omat koirani eivät siihen reagoineet mitenkään, hyvä niin!. Duo oli koko lauantain varsin kuvauksellisella tuulella. Duudson olisi halunnut olla koko ajan linssiluteena... Se on kyllä ihan mahdoton poseeraaja. Lauantain kimppalenkien pituudeksi tuli yhteensä 3,5 tuntia metsälenkkiä. Eikä varmaankaan tarvi ihmetellä miksi koirat oli ilalla hieman väsyneitä?!?.

Alla iltapäivän kuvasatoa Saaresta.

Kuvassa on kolme kaverusta: Fyra, Jacky & Ossi-Orava

 Kaikki kuvat © Johanna Kuusi

Sunnuntaina sama kuvio toistui tosin tänään ei enää lenkkeilty kolmea ja puolta tuntia. Ainoastaan  lähes kaksi tuntia  ja se oli tällä kertaa Elonkierrossa. Siellä meidän jengiläiset säilyi kaikista puhtaimpana kun illan/yön aikana pakkanen oli mennyt taas plussan puolelle ja kaikki lumi on taas melkein kokonaan poissa ja tilalla on ihanat kurakelit  Omat jalat oli kyllä hieman kipeinä eilisistä teholenkeistä joten sellaisella rauhallisella tahdilla edettiin Lucaskin oli mukana, ei yski eikä köhi. Ääni on vain äijällä jossain kateissa. Täytyy huomenna soittaa lekurille ja hakea se antibioottikuuri.

Kiitos Johannalle ja pojille koko viikonlopun SUPERlenkeistä ja seurasta. Mukavaa kun saa seuraa lenkeille ettei aina tarvitse tarpoa yksin. Kiitos myöskin ihanista valokuvista sekä siitä joulukorttikuvasta. Tänä vuonna olen kerrankin ajoissa kun kortti tilaus on laitettu jo menemään marraskuun puolessa välissä. Yleensä se on silloin kuukautta myöhemmin kiireellisenä tunnin kuvana Kiitos ystäväiseni!