Perjantaina käytiin heti aamutuimaan Fyran kanssa tapaamassa Nemo-shelttiä ja Iiristä. Kaverukset eivät olleet hetkeen nähneet, lenkkimaasto oli uusi metsä jossa emme ole ikinä käyneet. Mukavasti siellä sai tarpoa lumihangessa Pikkaisen tassuja palelsi yli 15 asteen pakkasessa ja kovassa tuulessa. Kavereilla oli kuitenkin keskenään tooosi hauskaa. Kiitos kavereille aamuisesta lenkkihetkestä
Illalla heti töistä päästyä Johanna tuli hakemaan Jackyn kanssa meitä (minua ja Fyraa) kohti Turkua ja Rally-tokoa. Tämä oli kurssin kolmas kerta. Kurssilla on 7 koiraa joista ainoastaan 4 oli paikalla joten oikein mukavasti päästiin treenaamaan. Tämän tunnin jälkeen huomasi että ilmeisesti jotain pitää treenatakkin ettei se nyt ihan tosta vaan vasemmalla kädellä suju... Otettiin taas käännöksiä mm. 360 astetta oikealle ja vasemmalle. Oikealle sujuu hyvin, mutta vasemmalle teettää hieman työtä. Sitä opeteltiin ihan kädestä pitäen vai pitäisikö sanoa jalasta pitäen? Lisäksi otettiin taas rataa jossa oli 15 kylttiä uutuutena siellä oli kartioiden kierto ja toko-hyppy. Toko-hyppy oli meille vanha tuttu mutta kartioiden kiertäminen oli uutta. Fyra oli tapansa mukaan oikein innostunut vaikka loppua kohden omistaja alkoi hieman hyytymään. Nyt vaan pientä treeniä niin kyllä se siitä alkaa sujumaan Kiitos Johannalle mukavasta reissusta ja kyydistä.
Lauantaina eikä koko viikonloppuna ollut mitään kummoisempaa ohjelmaa. Aluksi olin suunnitellut meneväni lauantaina Lempäälään Best In Hallin epiksiin, mutta harmikseni ne peruttiin jo viikolla. Iltapäivällä lähdettiin Johanna ja poikien kanssa lenkkeilemään Murronkulmalle. Ilma oli haastava -17 pakkasta ja tuuli 9 m/s. Heikompia hirvittäisi, mutta me laitettiin lisää vaatetta ylle... Johanna oli pukenut myös kameransa putkenkin kaulahuivilla Itse Murronkulmalla ei käynyt niin paha tuuli koska kyseessä on aikalailla umpimetsä osa alueista oli hakkuu aluetta johon tuulikin sopi. Kylmä ei umpihangessa tullut vaan lähinnä hiki. Suunniteltiin jo vaatteiden ripustamista kuusen ja männyn oksille, oltaisiin sitten tulomatkalla poimittu ne takaisin.
Koirilla oli toosi hauskaa. Fyran mielestä hän ei ollut nähnyt Jackyä ainakaan sataan vuoteen (oikeasti edellisenä iltana). Alkulenkki meni aikamoisessa härdellissä, kaikki sinkoili vähän eri suuntiin... Kyllä ne siitä sitten loppujen lopuksi rauhoittui Ainakin vanhemmat koirat, Jacky ja Fyra temmelsivät minkä kintuistaan pääsivät pakkasesta huolimatta. Lenkille tuli mittaa taas se tutut puolitoista tuntia... ja sen kyllä huomasi jaloista ja punaisista poskista
Alla olevat kaksi kuvaa Fyrasta on omasta mielestäni älyttömän kauniit. Fyra on noissa kuvissa juuri oma itsensä: pilkettä silmäkulmassa ja muutenkin hieman hassu Rakas Ossi-Orava roikkuu hellästi suusta.
Kaikki kuvat © Johanna Kuusi
Illalla käytiin Fyran ja Lucaksen kanssa Anun luona katsomassa Mayaa. Eipä 7-viikkoinen pikku neiti ollut moksiskaan kahdesta koiruudesta. Fyra ja Maya oli jo vanhoja tuttuja, mutta Lucas oli uusi tuttavuus Mayan kanssa kotosalla oli myös Noomi-mummo ja Diva-äiti. Pentulaista oli mukava seurata, on ne vaan niin ihania tuollaisina pikkuisina palleroina. Mun molemmat koirat käyttäytyi todella mallikelposesti. Olin tyytyväinen niiden käytökseen. Toivotaan nyt että pakkaset hieman laskisi niin Maya pääsi leikkimään Fyran kanssa ulos. Sisällä remuaminen on hieman vaarallista kaikille osapuolille. Olipas mukava lauantai-ilta. Tuli taas turistua kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kiitos Anu
Sunnuntaina otettiin ihan rauhallisesti. Aamupäivällä lähdettiin Naapurikadun kanssa lenkkeilemään Murronkulmalle. Nyt jätettiin suosiolla metsäosuudet väliin sillä lunta oli tuiskannut todella paljon yön aikana. Hulluksi sitä voisi itsensä tuntea kun kävelee pitkin teitä joissa lunta on paikkapaikoin lähes polveen asti... Joku hullu oli yrittänyt 10-tieltä ajaa ko. metsätietä pitkin Murronkulmalle. No oli sitten saanut peruttaa aikamoisen matkan takaisin 10-tielle. Hetken aikaa ihmeteltiin kun jäljet loppuivat kuin seinään
Koirat jaksoivat taas kirmailla. Isojen tyttöjen meno oli paljon rauhallisempaa, mutta Fyran ja Jackyn menoa katsellessa tuli ihan hiki... Ne kyllä jaksaa painaa vaikka kuinka kauan. Nyt ohjelmassa oli suurimmaksi osaksi painia kun lauantaina juostiin. Meidän lenkkille tuli taas pituutta kun käveltiin aiotun kohdan ohi. Käveltiin 10-tielle asti, ensin kuului autojen kohina ja sen jälkeen näkyi autot. Ei muuta ympäri ja takaisin samaa reittiä. Kiitos Johannalle viikonlopun lenkeistä ja launtain kuvista. Kieltämättä en välttämättä olisi moisia lenkkejä tehnyt yksikseni, tarvitaan toinen hullu mukaan
Kommentit