Perjantaina oli viimeinen kerta Turussa Rally-tokoa. Johanna ja Jacky tuli hakemaan meitä Fyran kanssa puoli seiskaan aikaan illalla. Kavereilla oli sekä meno- ja tulomatkalla aika hauskaa takaluukussa. Ainakin Jacky oppi neljän kerran aikana painimaan takaluukussa Välillä takaluukun varjoista näkyi kaksi koiraa takajaloilla kita auki. Mielenkiintoista Oli kyllä sellaiset huurut ikkunoissa, että saattoi siinä muutama ohikulkija huoltsikka-asemalla hieman ihmetellä...

Viimeisellä kerralla oli jälleen rataa. Siellä oli uutuutena mm. ruokakuppien ympäri kävely sekä sivuttaiset seuraamiset. Rata mentiin kahteen kertaan läpi josta toisella kerralla kurssitoverit antoivat arvosanat. Oli tosi hauskaa, Fyra oli tapansa mukaan erittäin innostunut kaikesta. Se meni radan oikein mukavasti läpi ja saatiin jopa hyvät pisteet. Nyt pitäisi hankkia noita kylttejä kotiin että niitä tulisi jatkossakin treenattua. Sen verran kivaa se oli että ei me varmaan sitä tähän jätetty, joskus sopivan kurssin tullessa kohdalle voisi ihan hyvin osallistua. Kiitos Naapurikadulle kurssiseurasta

Launtaina kello soi hieman jälkeen kuusi. Teki tiukkaa nousta ylös kun oltiin kotona vasta yhdentoista jälkeen. Tyttöjen kanssa nokka kohti Turkua ja kisaamaan. Oma kisavire ja asenne oli hieman hakusessa. Koirat oli ihan pöhköjä tai mitä voi odottaa niiltä kun Bella oli aksannut edellisen kerran kolme viikkoa sitten Tampereella ja Duo oli ollut kuukauden sisällä kerran treeneissä ja kisoissa. Meidän asenteet ei oikein kohdanneet.

Molemmilla radoilla oli tuomarina uusi tuttavuus herra Luomala. Radat ei ollut vaikeita, jotakin tekniikkaa niissä kuitenkin tuli osata. Mulla ei vaan sujunut mikään. En osannut edes juosta radalla. Duon kanssa agirata meni puihin jo toisella esteellä kun unohdin ottaa koiran vastaan. Sen jälkeen lähti mopo käsistä ja olisi varmaan ollut paras lähteää radalta pois. Mentiin kuitenkin ja sählättiin... Bellan kanssa meno oli jo aavistuksen parempaa, mutta Bella palasi takaisin tummasta u-putkesta. Tästä vitonen.

Hyppiksellä yritin parantaa omaa asennetta, mutta ei se kohdannut vieläkään koirien kanssa. Duon alku rata oli hyvä, se liikkui hyvällä draivilla vaikka mun pitikin lähes unohtaa rata kesken kaiken. Hylkäys tuli tosi tyhmässä kohtaa tein twistin ja ohjasin koiraa muurin kautta putkelle, mutta en ohjannut putkeen vaan juoksin suoraan vastaan ottamaan. Duo tuli suoraan jalkoihin ja kielto tuli. No sen jälkeen vaan mentiin eikä korjattu virhettä. Meni ihan sikailuksi. Bellan kanssa meni muuten ihan hyvin, mutta mummokoira ei oikein ymmärtänyt twistin syvintä olemusta ja tuli esteiden välistä No ei mikään ihme jos ei ole koskaan sellaista treenannut... Bellalle myös hylly radalta.

Semmoset kisat tällä kertaa. Tultiin ainakin rytinällä alas jollei muuta. No häntä pystyssä seuraaviin koitoksiin. Ol kiva nähdä tuttuja mm. Anskua harmi vaan kun ei koskaan kerkeä kunnolla rupattelemaan. Tuli ainakin hetken aikaa parannettua maailmaa.

Kisojen jälkeen lähdettiin koko revohkalla Elonkiertoon lenkkeilemään. Seuraksi saatiin Johanna ja pojat. Lumi oli tosi raskasta, mutta se ei Fyran ja Jackyn tahtia hidastanut päinvastoin!. Sitä menoa ja meininkiä riitti taas hetken aikaa tai itseasiassa koko lenkin ajan Olin taas ihan kokonaan unohtanut miten Lucakseen tarttuu suojalumi... Pieni miäs muistutti vyöryävää lumipalloa. Sillä oli tennispallon kokoisia möykkyjä pitkin jalkoja osa palloista muistutti jo puolikasta jalkapalloa. Äijä parka sai välillä syli kyytiä kun se ei yksinkertaisesti päässyt liikkeelle. Kiitos lenkkiseurasta!

Sunnuntai otettiin rennosti. Päivällä lähdettiin lenkkeilemään Iiriksen ja Nemon kanssa Saareen. Lucas sai jäädä kotiin sillä mua ei houkuttanut ajatus kannettavasta leijonakoirasta... Siellä olisi taas lumi tarttunut kunnolla kiinni. Mulla oli kaikki tytöt mukana ja ne oli kyllä niin hauskoja. Fyra ja Nemo leikki mun tumpulla niin Duon (!) piti käydä hakemassa nuorisolta lelu Sitten Duo käveli kuin kuningatar konsonaan hanska suussa ylväänä kuin mikä. Joo-o muuten hienoa, mutta tuollainen ei kuulu ollenkaan Duon tapoihin. Sen piti ilmeisesti esittää meille jotain suurta ja mahtavaa Hieman huvittava koira... Hän halusi vaan huomiota. No Bella oli taas sitä mieltä että hän johdattaa joukkoa ja taapersi edellä häntäkippuralla. Lenkin lopuksi Fyra & Nemo otti tutut autorinksat eli juostiin autoa ympäri minkä kintuistaan pääsi. Tässä kyllä huomaa paimenkoiran ja terrieristä polveutuvankoiran eron: Nemo väijyi ja vaihtoi suuntaa kun taas Fyra vaan juoksi, juoksi ja juoksi...  Kiitos Iiris ja Nemo mukavasta sunnuntai kävelystä!