Viikko hujahti silmissä, voisin melkein tottua tälläsiin neljän päivän vapaisiin ja sen jälkeen neljä päivää töitä. Sopisi mulle hyvin rytmiksi Tiistaina lenkkeiltiin Johannan ja poikien kanssa pitkästä aikaan Hunnarin maisemissa. Ei oltu siellä käyty pitkään toviin, lunta tuli jossain vaiheessa niin paljon ettei sinne enään tehnyt mieli mennä rämpimään vanhaa laskettelurinnettä ylös alas. Kummallista kuinka tuo mäki on joskus ollut tosi iso, nyt se näyttää pieneltä. Reisien ja takamuksen päälle se kyllä käy hyvin, siinä vaiheessa se ei enään tunnu pieneltä.

Fyralla ja Jacky sai taas ihan ihmeellisiä hepuleita. Mättäät vaan paukku ja sammaleet lensi kun jahtasivat vuorotellen toisiaan Ossikin oli mukana menossa välillä Fyran ja välillä Jackyn suussa. Tosin suurimman hepulin aikana Fyra tiputtaa sen suustaan ja jos hepuli jatkuu pitkään se unohtaa minne se on Ossin tiputtanut. Hyvin se hakee sen itse, mutta välillä menee suuntavaisto sekaisin kun kuusta olla juostu kymmenen kertaa ympäri. Me ollaan Johannan kanssa aika hyviä vainukoiria, voitaisiin osallistua johonkin esineruutu kilpailuun Olipas mukava ilta. Kiitos naapurikadulle!

Keskiviikkona alkoi Jaakon uusi aksakurssi johon pääsi Fyra & Duo. Matkustettiin Anun kyydillä ja koirat saivat olla yhdessä takaluukussa. Menomatkalla siellä oli Fyra, Duo ja Noomi. Paluumatkalla mukaan tarttui myös Diva. Meidän ryhmässä on viisi koiraa joista neljä on meidän... Yksi käppänä sentään mahtui mukaan. Treenit oli taas niin hyvit, mutta kyllä Duo ja Fyra on niin erillaisia. Duo ei anna mitään anteeksi ja sille on todella vaikeata hakea joitakin esteitä mikäli olen itse paljon edellä. Persjätöt ei onnistunut vaan jouduin tekemään kaksi valssia putkeen jolloin musta tuntui että polvilumpiot rusahtaa. Sen avulla saatiin Duo ottamaan edessä oleva muuri. Fyra oli taitava, itse olen kyllä aika tunari... Mankeroinen antaa paljon anteeksi ja sen kanssa pystyy treenaamaan mitä ihmeellisempiä lähtötilanteita. Mun pitäisi vaan muistaa osata käyttää ne hyväksi myös tulevissa kisoissa. Paluumatkalla haettiin tuttuun tapaan syötävää ja muisteltiin menneitä. Kotiin päästyä käveltiin vielä lenkki Paavolassa. Kello tikitti lähemmäs puolta yötä kun päästiin sisälle. Kiitos Anulle mukavasta reissusta!.

Torstaina oli vuorossa maneesitreenit. Tämä on sellainen koottu porukka jossa osa on vanhasta ryhmästä. Iiris oli katsonut meille hauskan putkesta putkeen. Radalla oli puomi jonka alla meni kaksi putkea ja sivussa vielä kolmas. Radalla oli paljon putkeen irtoamisia ensimmäisellä radalla ja toisella radalla piti mennä putkien ohi puomille. Mun kunto oli taas niin koetuksella kolmen koiran kanssa. Pää ei meinnannut muistaa ja happi meinaisi loppua. Kivaa oli kuitenkin. Tykkäsin kovasti treenistä. Kiitos kaikille osapuolille!