Maanantaina oli vuorossa viimeinen treeni maneesissa, tosin me saatetaan päästä vielä sinne huhtikkun aikana muutaman kerran. Virallisesti maneesi treenit loppuivat kuitenkin maalikuun loppuun. Lämmittelylenkki tehtiin Iiriksen ja Nemon kanssa Mustialassa. Tunti siellä vierähti ja onneksi olin ottanut vaihtokenhät mukaani... Nemolla oli selvästi pää pyörällä kun se näki Fyran kolmena Bella taisi olla Nemon suosikki jota me hieman ihmeteltiin Iiriksen kanssa. Mummossa on jotain tosi viehättävää

Treeneissä itsellänioli treeni vastuu ja olin kasannut omasta päästäni radan. Kas kummaa kun se oli taas sellainen etten saanut sitä oikein itse tehtyä Ilmeisesti meidän heikkouksia kaikki kohdat. Ainut joka omista koiristani suoritti sen virheettömästi oli Fyra. Manki osaa olla aika pätevä otus. Bellan kanssa mulla oli ihan hirmuisesti ongelmia. Siinä huomasi kuinka vaiketa oli ohjata koiraa joka ei osaa itsenäisiä kontakteja. En päässyt millään sinne minne piti. Treenit oli kuitenkin kivat vaikka minä taisin hieman hakata päätäni seinään Treenien jälkeen mentiin vielä tekemään treenien analyysit Iiriksen kanssa maneesin takana olevalle tielle. Näin saadaan kaikki tehot parhaiten irti. Kiitos Iiris

Tiistaina oli koirien lepopäivä. Ei tehty mitään erikoista, tai en ainakaan muista... Keskiviikkona oli Jaakon aksat Hitti-Areenalla. Otettiin tuttuun tapaan Anu ja Diva mukaan ja ajeltiin Turkuun. Jaakolla oli taas niin haastava rata joka tuotti heti alussa mulle ja Duolle suuria vaikeuksia. Duolla on onnettomat sivuirtoamiset minkä vuoksi alut on sen kanssa tosi vaikeita. radan alku oli sellainen jossa koira näki mut suoraan hypyn takaa, mutta sen piti suorittaa myös edessä oleva muuri. Duo tuli koko ajan mun jalkoihin. Aluksi olin kengän kärjet kohti menosuuntaan ja rintamus taipuneena oikean käden kanssa taakse. Ei auttanut, ei tullut... Loppujen lopuksi mun piti kääntyä kokonaan kengät kohti Duo ja muuten sama asento. Sain selvyyden siihen että Duo tosiaankin katsoo mun lantiota tälläisissä tilanteissa. Muuten rata meni ihan mukavasti. Ns. kulmahypyissä tulisi itse pysähtyä ja himmata enemmän koiran vauhtia, sen avulla kääntyy todella hyvin. Fyra oli ihan super!. Siitä huomaa kuinka se on opetettu erilailla estehakuiseksi. Alku ei tuottanut sille mitään ongelmaa sain tehtyä juuri sillain kuin Jaakko neuvoi, koitettiin vielä muurin vasemmaltakin puolelta takaaleikaten putkeen. Onnistui Muutenkin Manki meni ihan superhyvin, sen kanssa saa olla vaan tarkka omasta sijainnista ja siitä että sen kanssa saa tehdä töitä ns. kuolleille hypyille joita se ei itse näe. Duohan ottaa mun vierestä sen esteen jossa minä olen lähimpänä. Fyra sitten hakee itse esteet ja se ottaa sen esteen minkä se näkee. Tämän vuoksi se haki kovin aluksi aata, mutta sain sen lopulta kääntymään vasemmalle hypylle kun kerroin tarpeeksi hyvin. Kisavarvasta alkaa kutittamaan... Katsoin jo innoissani kalenteria kesäksi. Alkaisi vaan se juoksu niin voisi suunnitella kalenteria paremmin

Torstaina käytiin ennen mun töitä Johannan ja poikien kanssa Paavolassa lenkkeilemässä. Siellä oli vielä lumimaassa ja koirat säilyivät puhtaana. Voiko olla ihanempaa?. Tunti hapuiltiin metsässä ja jopa osattiin sieltä pois... En ymmärrä miten tuo metsä on joka kerta mukamas niin hankala. Ehkä se johtuu siitä että olen aina kävellyt Anun perässä enkä kauheasti ole kiinnittänyt maisemiin huomiota. Kiitos Johannalle aamulenkistä!.