Tiistaina käytiin Anun ja koirien kanssa lenkkeilemässä Elonkierrossa. Meillä ei ollut kuin kuusi koiraa mukana, Anulla bortsut ja mulla länderit. Lucas on jo hetken aikaa ollut karenssissa Fyran juoksun vuoksi. Nyt sekin on onneksi mennyt jo ohi. Elämä helpottaa puolin ja toisin.  Tiistaista on tullut meidän  vakkari lenkkipäivä, olisko tämä ollut kolmas kerta putkeen?. Oli niin ihana aurongonlasku, sitä olisi voinut ihailla pidempäänkin. Harmi kun en osaa maalata, kerrankin olisi ollut sellainen olo että nyt haluan olla taiteilija Maailmaa tuli taas ainakin hetkeksi parannettua, kiitos siitä teamitoverit.

Keskiviikkona oli aksapäivä Turuus. Ehdin käväisemään kotona, olisinko vartin ollut työpäivän jälkeen kotona kunnes lähdin ajamaan kohti Hitti-areenaa tyttöjen kanssa. Tällä kertaa matkasin ihan yksin, tai oli mulla mukana kolme länderiä ja mikään reissu ei ole hiljainen kun Bella on mukana... Sitä ulvontaa ja haukuntaa ei voi olla kuulematta kun me saavutaan perille kiitos mummokoiran

Aikataulut oli ihan kohdillaan ja minä olin ainut ryhmässäni. Melkein kun olisi yksärillä ollut vaikka kyseessä oli kurssi. Mikäs mun ollessa ja treenatessa. Molempien kanssa sain tehtyä hyviä ratoja. Otin alkua mm. niisto-sokkarilla, pakkovalssilla sekä pyörähdyksellä. Kaikki toimi hyvin Tuntui että minä jopa osasin siellä radalla jotain. Duon kanssa meni todella hyvin. Jäi oikein hyvä mieli treeneistä. Sain jopa onnistuneen päällejuoksun aikaiseksi. Fyra oli juoksujen jälkeen yllättävän vireässä kunnossa. Tosin huomasin heti etten ollut ottanut sillä aksaa hetkeen. Tuntui jotenkin niin jäykältä. Myös Fyran kanssa treenit oli tosi kivat. Tosin mun pitäisi taas muistaa että Fyra hakee esteet ja Duo mun sijainnin. Kulmahypyn kanssa mulla oli pieniä ongelmia. Siinä missä Duo meni sinne heittämällä sai Fyran kanssa tehdä töitä kun se katseli edessä olevaa putkea. Sitten kun Jaakko kertoi että mun pitää jo edellisellä esteellä käskyttää Fyraa niin se onnistui hyvin. Duon kanssa riittää kun menen kulmahypyn luokse niin se hyppää sen automaattisesti kun olen sen vieressä. Fyra ei tee sitä. Meidän pitää nyt treenata sellaisella hyppykujalla leikkauksia. Nurmikko vaan kuivuisi niin pääsisin koeajamaan uudelleen perjantaina saamani kepit. Olen niitä kymmenen vuotta odattanut mutta kun Johannan isä otti asian hoitaakseen niin parissa päivässä mulla oli kolme hyppyä Siistiä!.

Tänään torstaina oli vuorossa Lentsun tokokurssin ekakerta. Fyra sai seurakseen Nemon ja minä Iiriksen. Treenipaikkana oli tuttu Kupittaa ja häiriötä oli taas ihan riittävästi... Jalistreeniä molemmin puolin ja huvipuisto. Hieman sateinen ilma ilmeisesti oli karkoittaneet kaikki TPS-fanit muualle, ilmeisesti ne kaikki oli siellä torilla...

Ensimmäisenä otettiin merkkiä. Ensin kävin muutamaan otteeseen kekkuloimassa merkin takana. Lopulta viiden metrin päässä merkistä. Fyra haki hyvin merkin, mutta jää hieman sivuun eikä juokse merkin taakse. Lyhyeltä matkalta hetsattuna ja Lentsun mennessä merkin taakse Fyra meni todella hyvällä ilmeellä merkille ja oikeaan kohtaan. Merkin taaksemenoa treenattiin myös namikupilla. Vietiin reilusti merkin taakse namikuppi ja käskytettiin -merkki- ja koira juoksi palkalle. Muutama toisto ja sen jälkeen ilmankuppia. Fyra haki hyvin paikkaa, mutta mun käskyt oli hieman aikaisessa. Lentsu totesi mulla olevan älykäs koira Harmi vaan kun sen ohjaaja on mallia saapas...

Liikkeestä seisomista otettiin myös. Käytössä oli Duon leluhiiret (ei kerrota tästä Duolle). Ensin liikkeenä jolloin palkkasin oikealla kädellä hiirtä heittämällä ja Fyra pysähtyi hyvin. Lentsu tuli siihen tulokseen, että meidän tulisi treenata takapalkkaa joten otettiin namikuppi esille ja vietiin se taakse. Otin perusasennon seuruutin muutaman askeleen -seis- ja vapautus takapalkalle. Namilla ei tehnyt tarpeeksi kovalla innolla joten otettiin hiiret käyttöön. Hieman hetsausta ja ärsytystä. Hiiri heitettiin maahan (selin hiireen). Pari askelta seuraamista -seis- ja vapautus hiirelle. Toimi hyvin!. Teki huomattavasti paremmalla ilmeellä.

Kostealla nurmikolla otettiin myös paikalla makuu. Nemo oli keskellä ja Fyra toisessa sivussa. Makuu oli lyhyt mutta hyvä. Ekalla käskyllä maahan ja Fyra oli koko ajan todella rauhallinen sekä valpas. Tästä Lentsu mainitsi erikseen. Nousi ekalla myös istumaan ja sen jälkeen palkkasin hyvin. Lopuksi harjoiteltiin pää-temppua. Eli koiran pitäisi laittaa pää alas käskystä. Tämä on varmasti helpompi opettaa paimenkoirille kuin terrierisukuisille, mutta nopeasti Fyra tämänkin hiffasi kun käytin -yes!- sanaa.

Treenien päätteeksi käytiin vielä koirille näyttämässä Sariolan kiertävää huvipuistoa. Nemo ja Fyra olisi kovasti halunnut maailmanpyörään, mutta harmiksemme paikka meni juuri kiinni... Toivottavasti se olisi siellä vielä ensi viikollakin Kotiin päästyämme pääsi kaverit vielä hetkeksi juoksemaan iltahämärssä keskenään. Kivaa niillä oli, eipä ne ollut lähemmäs 3 viikkoon edes nähneet. Kiitos Iirikselle mukavasta illasta ja seurasta, kiva matkustaa kaksin eikä aina yksin... Aika ja matkat kuluu paljon rattoisammin