Loppu viikko oli sitten ylibuukattu. Torstaina oma seura järjesti 3-luokille kisat. Tämä on sellaista harvinaista herkkua, itse pääsin onneksi kisaamaan kun laitoin Tolpan buffaan töihin Täytyy sanoa että aika luksusta, aamulla sai ajaa kisapaikalle alle 10 minuutissa. Olisi varmaan pitänyt ajaa se tunti että olisi päässyt kunnolla kisafiilikseen.

Molemmat oli Marjo Heinon käsialaa. Haastavat, mutta ihan kivat. Radat löytyy täältä Agiradalla oli pituutta mukavat 180 metriä eikä hypärikään huonommaksi jäänyt pituutta 174 metriä eli sai juosta Radat oli haastavia, vaikka pikkukisat olikin niin ei nollia paljoa sadellut ainakaan agiradoilla.

Mulle tuli ihan tyhmiä virheitä. Agiradalla yritin saadaan Duon kanssa etumatkaa ja en varmistanut keinun alastuloa. Se hyppäsi sen, Duo stoppasi hyvin mutta juuri keinun rajalle ja minä viiletin ohi niin se loikkasi. Toinen virhe tuli toka vikalta hypyltä kun tuntui etten enää vaan pystynyt ohjaamaan Duo otti siitä kiellon. Tuloksena 10 ja sij. 7/21.Bellan kanssa meni muuten hyvin, mutta sekin pomppasi keinun alastulon sitä sisuuntuneena me sitten hyllytettiin jonnekkin kun mun ohjaus hajosi tuohon virheeseen. Mummo meni kyllä tosi hienosti muuten.

Hyppikselle mentiin sitten paremmalla asenteella. Tämäkin rata oli haastava, mutta mielestäni helpompi kuin edellinen agirata. Duon kanssa ei ollut taaskaan tuuria. Varmistelin kepeille menon ja meille on toiseksi viimeiselle esteelle asti nolla kunnes.... Rima tippuu! eka rima piiitkään aikaan sij.  8./22.. Pikkusen harmitti kun meiltä puuttuu se yksi nolla Sm-kisoihin. Nooh... Duo ei ollut ainoa jolta tuo sama rima tippui.

Bella-mummon kanssa mulle iski dementia. Kesken sarjan mulle tuli black out, en muistanut minne mun piti mennä. Siis ihan kamala tunne, jatkoin vaan matkaani ja puhuin ääneen itselleni. Joo-o mulla oli kaikesta huolimatta nolla alla kunnes kahden enkkuputken jälkeen mietin edelleenkin ollaanko menty oikeille esteille Bella hyppää helpossa paikkaa väärältä puolelta hypyn kun en itse tee mitään... Pieni dementia

Kisojen jälkeen Fyra pääsi virallisesti mitattavaksi eikä se yllätyksenä tullut että mediksi se laitettiin. Mittatikkuun jäi reilusti ilmavaraa. Tolppa oli niin kiltti että käveli mun koirien kanssa kotiin ja minä jatkoin matkaani kentälle nostelemaan esteitä takaisin kontteihin. Mielestäni kisat oli oikein onnistuneet, meillä kun on niin pieni seura eikä tuo talkooväki koskaan tule intopiukalla paikalle. Onneksi on muodostunut vakkariporukka joka tekee hommat.

kuvat © Lotte Sinivaara

Muutaman tunnin huilin jälkeen lähdettiin Fyran ja Iiriksen sekä Nemon kanssa Turkuun  tokoilemaan Lentsun kurssille. Hieman oli unihiekkaa silmissä koko päivän uurastuksen jälkeen, mutta onneksi oli seuraa mukana.

Tänään aiheena oli puun kierrot ja niistä luoksetulon pysäytyksen seisoen. Otettiin kiertoja ja heitettiin lelu/nami palkaksi. Lopuksi otettiin ihan koko liikkeenä vierelle asti. Fyra oli hyvin taitava ja se lähti hyvin irtoamaan.

Toisena juttuna otettiin peruuttamista ja siitä oli oikea kisakin. Fyra osaa peruuttaa mutta tarvitsee hieman apuja olisi tosi kiva jos se joskus peruttaisi pitkän matkaa niin että olisin ihan paikallani ilman apuja. Tätä pitää vaan treenata.

Kolmanetena oli kosketusalusta joka meille oli ihan tuttu juttu tämä onnistuikin hyvin Ollaan jopa tehty tätä ihan säännöllisesti muutamia kertoja viikossa.

Lopuksi oli vielä paikallamakuu Fyran osalta tämäkin sujui hyvin. Se oli tarkkaavainen, mutta ei levoton. Kivaa kun tämäkin on nyt alkanut pelittämään.

Lopuksi käveltiin vielä rinksa Kupittaalla ja lähdettiin ajelemaan kotiin. Auranlaakson ABC:lla pysähdyttiin jätskille ja ilmeisesti joku muukin oli helatorstain kunniaksi pysähtynyt jäätelölle ja juomalle. Paikka oli ihan täynnä ihmisiä ja hyllyt tyhjinä jätskistä ja limuista Kiitos Iirikselle seurasta!.

Perjantaina lähdettiin Matin ja koirien kanssa Mökillä käymään. Oli niin kaunis ilma että oli pakko päästä ihastelemaan ahvenuslampea. Koirat oli taas ihan höpöinä kun ne tajusi minne ne pääsee. Perillä meno vaan yltyi ja mökkitiellä oltaisiin jo tarvittu kuulokkeita päähän kun koirat ulvoi takaluukussa. Siellä ne sitten juoksivat pitkin mättäitä koko illan. Yleensä ne on seurannut mua sisälle kahville, mutta nyt ne kupsutteli koko ajan pihalla. Ei olisi millään tehnyt mieli lähteä kotiin, mutta pakko se kuitenkin oli.

Launtaina ja sunnuntaina oli vuorossa tupla näyttelyt. Lauantaina käväistiin Mynämäellä. Hain Johannan ja Jackyn kyytiin puoli kasilta aamulla ja huristeltiin Mynämäelle. Ilma oli paahteinen aurinko mollotti täydeltä taivaalta ja aurinkorasvalle oli käyttöä. Ysin aikaan hengailtiin jo paikalla ja colliet alkoi yhdeltätoista.Fyra sai odottaa vuoroaan puoli kahteen asti. Onneksi päästiin Päivin telttaan suojaan pahimmalta auringon paahteelta.

Ländereitä oli ilmoitettu kolme kappaletta ja kaikki oli narttuja. Kaksi avo-narttua ja Fyra nuo-luokassa. Tuomarina oli Tanskalainen Marie Petersen. Fyra esiintyi oikein mallikelpoisesti ja olin niin tyytyväinen kun kehänlaidalta kaksi cotton-ihmistä kehui Fyran esiintymistä kauniiksi Se kuulma oli prinsessana kehässä. No sellainenhan se on, huomionhaluinen primadonna. Fyra sai erinomaisen ja kaksi muuta narttua sai EH:n joten meidät leivottiin ROP:ksi ja saatiin myös serti. Paukkutreenitkin saatiin samalla rahalla. Ampuradalta kuului laukauksia ja se oli todella lähellä meidän kehää. No kiva huomata ettei Fyra reagoi laukauksiin. Harmi vaan niille joiden koirat on paukkuherkkiä ei välttämättä kiva kokemus näyttelyssä.

Ryhmiin ei jääty sillä mulla oli kiire kaverin valmistujaisiin ja olin hengaillut näyttelyalueella auringossa jo lähemmäs viisi tuntia ja se oli aikalailla tarpeeksi. Peruttiin teltat ja lähdettiin kotimatkalle. Kaverukset saivat olla yhdessä takaluukussa (menomatkalla Fyra häkissä) mutta eipä sieltä kauheasti ääntä kuulunut Kotiin päästiin himpun verran ennen viittä. Huhhuh!

Ilta meni kaverin valmistujaisissa ja kolmen tunnin yöunien jälkeen Johanna tuli hakemaan meitä kauniina sunnuntaina aamuna kello puoli seiska ja matka kohti Raumaa alkoi. Hetken aikaa katsoin kelloa ja pyörittelin päätä kun piti nousta, hullua touhua!. Matkaan lähdettiin aikaisin sillä länderit oli kehässä jo yhdeksältä. Saatiin auto todella lähelle näyttelypaikkaa ja vielä teltallekkin löytyi paikka läheltä colliekehää. Shoppailla piti heti kun näin Dogfanin kojussa pehmeä karvaisia vinkuhiiriä. Ne on oikeasti katoava luonnonvara ja Duo & Lucas & Fyra pitävät niistä niin kovin. Ostin kaikki loput, kahdeksan kappaletta. Mies myyjä kysyi kahteen keraan nämä kaikkiko?.

Minä pääsin nopeasti jännityksestä kun Fyra pääsi kehään heti ysiltä. Paikalle oli ilmoitettu kolme länderiä, yksi jun-uros sekä avo-narttu ja Fyra nuorissa. Tuomarina oli Latvialainen Ligita Zake. Fyra esiintyi ihan kivasti vaikka siitä paistoi eilisen väsymys läpi. Urheasti se kuitenkin jaksoi vipottaa. Tuloksena eri ja PN-kehässä Fyra vei voiton ja samaten myös ROP-kehässä. Eli kotiin tuliaisena viikonlopulta tupla ROP

Fyra Mynämäki 15.05.2010 PN-1, SERT & ROP  ja Rauma 16.05.2010 PN-1, SERT & ROP

Kuvaus oli haastellista sillä ruusukkeet eivät meinanneet pysyä paikallaan. Saivat hurjaa kyytiä ja "tapporavistuksia"

 

Loppupäivä menikin rennosti colliekehän laidalla. Mukavaa porukkaa nuo collieihmisetkin on, ottivat leiriinsä ja telttaansa tälläisen wannabe-collien. Tosi kivaa kun ei tarvitse yksin möllöttää Kotiin päästiin jo kolmen aikaan, poikeittiin toki jätskille ja haettiin kanasalaattia. Loppuilta meni aikalailla levätessä. Illalla käytiin vielä Fyran ja Lucaksen kanssa moikkaamassa Iiristä ja Nemoa Mustialassa. Isot tytöt pääsivät sitten kaksistaan lenkille.

Kiitos Johannalle matkaseurasta molempina päivinä. Kivaa kun ei tarvitse yksin ajella ja saa tuntea itsensä melkein terveeksi kun mukana on toinen "tärähtänyt". Tämän viikonlopun jälkeen voin kyllä todeta että tälläisiä päiviä ei kovin monia jaksa varsinkaan jos mittari näyttää yli +25 astetta. Eipä mikään ihme että Fyra oli ihan poikki viikonlopun jäljiltä.