Lauantaina käväistiin Vihdissä kisaamassa Bellan ja Duon kanssa. Mulla meni taas kaikki niin nappiin. No päivässä oli se positiivista, että aamulla tajusin tarkistaa Bellan kisakirjan. Laskin nollia kolmeen kertaan, olen koko ajan luullut että yksi nolla puuttuu molemmilta. Hyvä minä! Bella on saanut nollat kasaan jo huhtikuun puolella Olen kyllä sellainen sähläri näiden asioiden kanssa.

Lähdettiin yhdentoista maissa Vihtiin. Kisat käytiin ala-asteen pihalla ja molemmissa tuomarina toimi Johanna Nyberg. Onneksi Jossu laittoi aamulla viestiä hyttysistä ja kevythäkeistä. En muuten olisi ottanut häkkejä ja myrkkyjä mukaani. Kisapaikka oli ihan kiva, paaaljon varjoja missä oli perkuleesti hyttysiä. Auto piti jättää kauas joten häkit piti ottaa esille. Käärmeitä kuhisi ympärillä. Yksi kuollut oli tiellä ja neljä muuta elävää otusta oli luikerrellut kisapaikan läheisyydessä. En paljoa uskaltanut tieltä poiketa minnekkään ja käveltiin keskellä tietä.

Eka agirata oli ihan mukava perusrata. Oli tosi helteistä ja mulla oli vetelä olo. Se taisi myös tarttua Bellaan. Bella teki kanki nollan jossa jokainen kontakti varsinkin se keinu otettiin huolella. Meni sitten yliajan puolelle 1,70 sekunttia (ia 41s). Duon kanssa oli hyvää menoa puoleen väliin asti jossa en varmistanut keinun alastuloa (jatkettiin vinosti rataa) ja Duo lasketutti keinun mutta hyppäsi rajan yli vinosti. Sen jälkeen meni pasmat sekaisin ja koira meni aan sijaan putkeen.

Hypärillä koettiin sitten ilmastonmuutos. Ennen hyppistä alkoi satamaan, jyrisemään sekä salamoimaan. Loistava agi-ilma Varsinkin Bellan kanssa joka oikeasti on vanhemmiten mennyt ihan hölmöksi ukkosesta. Pakkasin tavarat autoon ja vein tytöt autoon. Bella takaluukkuun tutisemaan ja Duo sinne seuraksi. Fyran laitoin takapenkille häkkiin koska en todellakaan halua että se ottaa Bellasta mitään mallia. Fyra olikin hieman ihmeissään siitä mitä mummo hötkyilee. Laitoin radion päälle ja tajusin sentään ottaa ajovalot pois päältä.

Hyppis oli sitten työvoitto. Luulin etten saa Bellaa pois autosta, mutta se lähti radalle. Hieman se pälyili aluksi ja vire ei ollut ihan parasta. Meni kuitenkin vaikka taivaalla välähteli ja paukkui. Viidenneksi viimeisellä esteellä näin sen ottavan väärän putken pään mutta en estänyt menemästä. Tärkeintä oli se että sain sen radalle. Tulokseksi hyl. Duon kanssa treenasin ihmisnuolta treenipaikalla ja se onnistui. Kisatilanteessa tippui sitten toinen rima Laitoin vissiin liian aikaisin käden alas. Sen jälkeen olin ihan pihalla hetken aikaa. Hylly tuli sitten loppuesteillä.

Käveltiin jäähdyttely ja kävin vielä kuivaamassa itseäni isommista hiekoista. Ukkonen ja sade vain jatkuivat. Auto ei sitten meinannut lähteä käymään koska se oli yli tunnin ollut virrat ja ilmastoinit päällä Great!. Nasta lautaan ja se heräsi henkiin. Kotimatka oli sitten hyvin sateinen ja ukkosti kovin. Autossa Bella on rauhallinen, ilmeisesti äänet vaimenee sen verran.

Kotona pidempi jäähdyttelylenkki ja puolessa välissä tammelansuoraa alkaa satamaan ja ukkostamaan. Kivaa, toin sen mukanani Forssaan. Juostiin taas kieli vyön alla sisälle ettei kastuta pahemmin. Kotona huomasin että mun kisakirjat oli jäänyt Vihtiin... Hyvä minä!. Soitto perään ja lupasivat laittaa postissa.

Sunnuntaina oli loppukin järki lähtenyt. Kello soi aamulla 04.15 hetken aikaa luulin olevani hullu, mutta aika nopeasti tunsin itseni hyvin järkeväksi. Kello 05.30 Päivi ja Johanna tulivat hakemaan meitä Fyran kanssa Haminan näyttelyyn. Mukana matkassa oli colliet: Jacky, Itu ja Lulie. Tämä reissu oli sovittu jo alkutalvesta pitihän sitä jotain kehitellä.

Fyralla ei ainakaan ollut pakettiautoon jäänyt mitään traumoja sillä iloisesti se moikkasi Päivin ja Johannan sekä hyppäsi autoon omaan häkkiinsä. Matka oli sellainen sopiva   Meillä oli hieman ongelmia parkin kanssa. Miehet heiluttivat että päästään lähemmäksi näyttelypaikkaa jos ajetaan auto edemmäksi (viereisellä parkilla olisi ollut vielä tilaa). No sitten ilmeni että jouduttiin palaamaan samaa tietä pitkin takaisin satoja metrejä. Kuulma jostain aidan välistä olisi ehkä saattanut päästä oikaisemaan?. Ei tullut ihan heti mieleen mennä selaamaan vanhoja väijytysseiniä tavarakärryn kanssa jossa oli neljän koiran häkit ja kassit

Colliet oli kehässä kymmeneltä ja Fyra sai hieman treenata kehässä. Hän oli hyvin otettu kun pääsi esiintymään "colliena". No ei se tiennyt sitä että ne muut vaan treenasi Siinä sitten ihmeteltiin ja katseltiin kehää. Paikka oli kyllä tosi hieno. Ilmeisesti se on joskus ollut varusmiesten tukikohta, kehät oli katettu paitsi tietysti se collie kehä ei ylttynyt katoksen alle. Kaikki oman seurueen lassiekoirat saivat erin ja Jacky sijouttui luokassaan toiseksi ja Lulie samoin vetskuissa.

Fyran kehänlaidalle mentiin hieman ennen edellistä rotua. Siellä olikin tuttuja jellonaihmisiä Lucaksen sukukin oli hyvin hienosti edustettuna paikalla Elle-Sisko oli ROP ja ROP-veteraani. Oli oikein mukavaa jutskailla pitkästä aikaan Minnan ja Elinan kanssa. Harvemmin jellonat sattuu ihan niin hyvin ländereiden kanssa.

Ländereitä oli paikalla 4 kpl. Yksi junnu-uros, junnu-narttu ja valio-narttu sekä Fyra nuorissa. Tuomarina toimi Brankovic Anna Serbiasta. Fyra esiintyi ihan kivasti ja tuomari siitä taisi ihan tykätäkkin Saatiin eri ja päästiin PN-kilpailuun. Siinä Fyra seisoi hyvin, mutta liikkeet oli hieman vaikeammat huomasi että ei oltu treenattu pitkään aikaan niin että me ollaan keskellä. Edessä oli junnu-narttu ja takana valio-narttu. Muutamat askeleet meni peitsillä ennen kuin sain korjattua omalta jännitykseltäni. Niin siinä sitten kävi että syntymäpäivän kunniaksi Fyra valittiin parhaaksi nartuksi ja se sai Sertin, Cacibin ja kruunattiin vielä ROPiksi. Tämä oli sitten meidän viimeinen nuortenluokan näytelmä seuraavaksi yritetään kalastella se valioserti.

Tietysti reissukavereistakin piti ottaa virallinen kuva. Tämä onnittelu pusu taisi olla synttärisellainen

bestikset

Kaikki kuvat © Johanna Kuusi

Me purettiin leiri ja Päivi haki sillä välin autoa lähemmäksi. Eipä noita tavaroita olisi kukaan sieltä enään pois raahannut ihan niin pitkää matkaa. Matkalla poikettiin vielä Shellille syömään jossa oli hmm... ei ihan ripeintä palvelua Kotiin saavuttiin 13 tunnin kuluttua lähdöstä eli puoli seiskalta. Onneksi tälläisiä reissuja ei ole ihan joka viikonloppu. Kiitos Päiville ja Johannalle kun huolivat tälläisen wannabe-collien mukaansa. Teidän kanssa on aina niin mukava reissata, minne me mennään seuravaaksi?