Vappu vietettiin rauhallisissa merkeissä. Aattona käväisin salilla (!) eikä siellä yllättäen ollut muita kun himotreenaajat  Vappupäivänä suunnattiin heti aamusella Johannan ja poikien kanssa Hunnarille kävelylle. Kukonlaulun aikaan ei siellä paljoa muita näkynyt. Koirilla oli superhauskaa!. Eihän ne ollut yli 2 viikkoon nähneet Fyran juoksun takia. Meno oli kyllä sitten sen mukaista. Käveltiin ristiin rastiin pitkin hunnaria. Lenkin lopuksi Lucas vieli tokoili Johannan kanssa. Pienen miähen saparo ei meinannut pysyä vauhdissa mukana. Äijä oli niin onnellinen ja hyvin polleana. Käväisi lopuksi minun luonani kertomassa kuinka pätävä pieni jellona hän on. Hassu

Sain Johannalta ja Anjalta ihan sairaan upean AVA-lahjan. Se on semmoinen puinen kuva Duosta. Taiteilija on mielestäni osannut todella hyvin ikuistaa Duon kauniit piirteet. Kiitos

Duon AVA-lahja (Pahoittelen kuvan huonoa laatua)

Iltapäivällä meidän piti lähteä Iiriksen kanssa Best In Areenalle Elinan koulutukseen. Elinan loukkaantumisen vuoksi peruuntui meidän kauan odotettu kurssi Harmitti kovasti,mutta eipä tuollaisille mitään voi.

Koska meillä oli kovasti intoa mennä treenaamaan Fyran ja Nemon kanssa pitkästä aikaan päätettiin varata aika hallille. Itseasiassa Fyra sai kutsun Nemolta joka oli pätevästi voittanut lahjakortin möllikisoista areenan varaukseen Hieno Nemo!. Fyra oli tietty todella otettu kun sai tuollaisen kutsun ystävältä.

Lämmittely lenkki tehtiin Paavolassa jonka jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Lempäälää. Koirat oli BOT-takit yllä häkeissään. En ollut koskaan hallilla käynyt ja se olikin ihan Ideaparkin vieressä. Waude!, olin ihan suu messingillä kun näin paikan Siis upea, valoisa ja tilava. Neljä treenirataa vierekkäin joissa oli kaikki esteet. Se oli niin hieno että olisin voinut vain pällistellä hallia koko tunnin ajan. Kyllä tuollaisessa paikassa omat treenitkin onnistuu. Rata oli valmiina ja se oli tasoltaa 2-3 luokkaa. Otettiin rata ensin kahdessa pätkässä ja lopuksi kokonaan. Aluksi oli huomattavissa molemmilla koirilla pientä sipsuttelua. Fyra ei ollut koskaan mennyt lyhyellä keinonurmella ja Nemo kahdesti epiksissä.  Saman huomasi myös kontakteilla varsinkin aan mattopinta tuntui aluksi kaverusten tassuissa liukkailta, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi peppu pysymään kontaktilla. Vauhtikin alkoi kuitenkin loppua kohden kasvamaan normaaliin. Viereisellä kentällä oli treenit, mutta eipä meidän koirat niihin kiinnittäneet huomiota. Viimeiseksi treenattiin vielä kaikkia kontakteja erikseen.

Oli ihan sairaan hyvät treenit   Koirat oli tosi päteviä ja ohjaajat innostuneita. Tunnissa ehti tekemään vaikka mitä vuorotellen. Taisi olla vuoden tehokkaimmat treenit. Tälläiset puitteet kun olisi aina... Tuonne hallille pitää päästä toistekkin. Sinnekkään ei ole kuin tunnin ajomatka Forssasta ei paha Kiitos Iiris kun otitte meidät mukaan!.

Fyran NENÄKOSKETUS.

Ystävät, treenikamut ja tulevat kisakenttien valloittajat

Ossikin oli mukana -tietty-

Vaanintaa...

kuvat © Iiris Laakso

Sunnuntaina oli vuorossa wappukisat Liedossa Tsaun-hallilla. Olin ilmoittanut tytöt kahteen starttiin agiradalle ja hyppikselle. Molemmissa tuomarina toimi uusi tuttavuus Anne Viitanen. Mielenkiintoisia ratoja, siis jos tulos taso oli kolmella radalla tyyliä 33 koiraa ja 5 tulosta radalta niin voisi kuvitella ratojen olevan vaikeita. Pahoja ne kuitenkaan ollut vaan haasteellisia. Pitkiä estevälejä ja lyhyitä. Välillä laitettiin hanaa ja sitten oli taas kinkkistä menoa. Mielestäni molempien ratojen alut oli erikoiset.

Tällä kertaa meille ei kummempia tuloksia tullut, mutta mun fiilis oli hyvä Saavutus sekin, meno oli rentoa ja luotin ainakin osittain koiriini. Meillä oli tosi hauskaa radoilla. Duolle ekalta agiradalta tuli ärsyttävä vitonen jolla irtosi sija 5./32. Viimeinen tuloksen tehnyt... Virhe tuli sarjan ekalta hypyltä jolle oli vaikea vienti keinulta. Duo meni kiersi hypyn taakse, mutta mun vastaanotto ja sijainti oli huono niinpä se kiersi kaikki kolme hyppyä ennenkuin palasi mun luokse ja jatkettiin rataa. Kontaktit oli hyvät ja vaadin loppuun asti. Hyppiksellä meillä oli sairaan hyvä alku. Kerrankin uskalsin tehdä jotain. Jätin Duon tosi kauas ja kävelin suoraan 3. esteen vierelle ottomaan niistolla. Se onnistui hyvin, vaikka kääntymisessä olisi pitänyt suhista merkiksi. Olin tyytyväinen itseeni!. Eka virhe tuli kepeiltä kun olin tiellä ja ajoin Duon väärälle puolelle keppejä. Sen jälkeen tuli hylsy kun esteet meni hieman väärässä järjestyksessä.

Bella-mummo oli vauhti päällä. Se oli jotenkin tosi hyvässä vireessä. Sen korvat oli ihan pupuna ja mun mielestä se ihan nauroi Sen silmät tuikki ja se oli tosi innokas. Ekalla radalla meno oli tosi hyvää ihan loppumetreille asti tosi hyvä nolla alla. Bella jopa kääntyi!. Puomin jälkeen takaakierto ja Bella lähti hyvin mukaan, mutta mun vastaanotto oli huolimaton ja se kiersi toisen hypyn taakse ja pomppasi sen... Hylsy, mutta hyvä!. Kontaktit toimi hyvin sekä keinu että puomi ja aa. Hyppiksellä pystyin jättämään Bellan kahden hypyn taakse ja rata olikin ihan hyvää menoa. Töppäsin taas kepeillä... Sama virhe kuin Duon kanssa. Oma liike vei Bellan väärälle puolelle keppejä, DAMN! Näitä täytyy treenata, en luota isojen tyttöjen keppeihin yhtään ja pidän niitä hallussa ihan liian kauan.

Tsaukkilassa Fyra treenasi hieman nenää kontakteilla. Mun pitää taas alkaa tekemään eri pituisia sarjoja, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Toimi kuitenkin ihan kivasti sielläkin.

Kisojen jälkeen käytiin jäähdyttelyllä ja ajeltiin kotiin. Nopeasti sisälle ja toiselle jäähdyttelylle jonka jälkeen mentiin Johannan ja poikien kanssa Lattariin lenkille. Olin aikas väsynyt kun aamulla olin noussut jo ennen puoli seiskaa. Koirilla kuitenkin riitti vielä virtaa. Ne varmaan juo jotain batterya multa salaa Lenkin jälkeen kävin katsomassa Jacky-kummikoiran nenäkosketusta ja keppejä. Kummikoira on varsin pätevä ja selvästi treenannut tädin ohjeilla. Kiitos Johannalle viikonlopun lenkeistä!.

Ilta suunnitelmissa oli rentoutus ja leffan katsomista. Niihin tuli kuitenkin muutos. Ehdin juuri sisälle ja juomaan kupillisen kahvia kun Johanna soitti treenikaverin toisen koiran kadonneen Paavolassa. Sinne lähdettiin suoraan, ei tarvinnut kissaa sanoa kun pomppasin Johannan kyytiin. Meitä etsijöitä saatiin nopeasti kerättyä useampi. Tolppakin lähti pyöräilemään. Lähemmäs neljä tuntia tuli talsittua Paavolaa ja Talsoilaa ristiinrastiin. Koirasta ei ollut mitään havaintoja ihan kuin se olisi kadonnut tuhkana tuuleen. Tällä kertaa kaikki päättyi hyvin sillä koira löytyi yli neljän tunnin seikkailun jälkeen ehjänä joskin peloissaan ja viluissaan.  Tunne koiran löytymishetkellä oli sanoinkuvaamaton saati silloin kuin omistaja tuli paikalle.  Pidetään koiristamme huolta