Perjantaina vietin ansaittua vapaata. Käytiin heti aamusella koirien kanssa kentällä hieman aksaamassa. Tytöt otti lähinnä kontaktien tehotreeniä ja pieni miäs keskittyi hömpöttelyyn. Mukavasti lähti päivä käyntiin kun heti aamusta oli ahkerana. Päivä ja ilta menikin sitten omien harrastuksien parissa ja hieman tuli käytyä ulkonakin pitkästä aikaan. Alunperin piti lähteä Riman epiksiin, mutta lämpö tila läheni 30 astetta ja tiesin kisojen olevan pressuhallissa niin ei sitten hirveästi enää tehnyt mieli lähteä. Lauantai menikin sitten ihan omissa harrastuksissa tuli piipahdettua Helsingissä tällä kertaa ilman koiria kyläilemässä.

Sunnuntaina lähdettiin tyttöjen kanssa heti puoli kasin jälkeen kohti Lempäälän aksakisoja. Olin ilmoittanut molemmat tytöt kahteen agilitystarttiin ja molemmissa oli tuomarina uudet tuttavuudet: Heidi Viitaniemi ja Jari Tienhaara. Sain aika hyvän parkin autolle koska se oli koko aamupäivän varjossa joten pystyi pitämään koirat autossa. Ilma oli sairaan hikinen ja kostea. Ihan kuin olisi ollut saunassa koko ajan. Järkyttävää Ilmeisesti Lempäälässä oli vieraillut joku suurempi ukkosmyrsky koska maassa oli ihan kovan vesisateen aiheuttamia uria. No onneksi sunnuntai oli hyvin sumuinen (kiitos Venäjän savujen) ja hetkellisesti saatiin pieni vesisadekkin niskaan. Se muuten tuntui tosi kivalta kerrankin tein niin etten juoksut sateelta suojaan vaan jäin nautiskelemaan. Tosin se nautinto ja hetki kesti vain muutaman minuutin. Sen jälkeen oli taas ihan pätsi.

Molemmat päivän radat oli mielestäni teknisest vaativia. Ei yhtään mun tyyppisiä ratoja tai sitten olen ollut ihan liian kauan taas kisaamatta. Musta vaan tuntui etten päässyt kummallekkaan radalle kunnolla sisälle eikä ne ollut yhtään virtaviivaisia. Tulokset jäi  kyllä sinne Lempäälään. Ekassa startissa Bella meni muuten tosi hyvin, mutta mun haltuunotto jäi vajaaksi jonka vuoksi se otti vinohypyn jälkeen lähimmän putken pään vaikka olisi pitänyt ottaa kauempi. En vaan saanut vedettyä tarpeeksi. Duon kanssa saatiin ihan hyvä alku, mutta se sujahti sukkana aan alla olevaan putkeen kun piti aalle mennä. Olin vaan niin löysä radalla.

Toinen rata oli mun mielestä muutamaa omituista kohtaa iisimipi. Mun vire oli ehkä hieman parampi, mutta eipä se silti minnekkään johtanut. Bellan kanssa tehtiin aika hyvä rata. Paras vauhti oli poissa ja itse hiokoilin kuin pieni eläin radalla. Tällä radalla tuomarina oli Tienhaara. Bella sai elämänsä ensimmäisen puomin ylösmenolta vitosen! Siis en tajua... Voiko se olla mahdollista?. No näin tuomari kuitenkin näytti kesken puomin eli ei se muualtakaan voi olla kun ennen puomia oli putki ja rengas. No eipä tuosta tarvi stressiä ottaa koska en ole kenellekkään koiralle opettanut ylösmenon kontaktia mitenkään erikseen. Sen takia tuntuu hassulta että Bella sen hyppäsi yli. AIkaa paloi sitten hieman ylimääräistä kontaktien varmistelussa joten tulokseksi 6,57 ja sij. 9./28. Duo oli ihan pöljä. Siinä touhussa ei ollut taas päätä eikä häntää. Se kohelsi jo toisella esteellä joka oli keinu niin pahasti, että mua ei sen jälkeen kauheasti hotsittanut mennä sen kanssa enempää rataa. Duo meni keinulle ja pomppasi sieltä jotenkin hassusti pois. Sillä seurauksella että se veti leuat keinun alaosaan. Hetken aikaa se kumpuroi ja sitten jatkettiin matkaa. Duo hyllytti jossain hieman alun jälkeen. Kävi niin kuumana taas ettei siitä vaan tullut mitään.

Semmoset kisat siten tällä kertaa... Hetken aikaa odottelen ennen kuin uskallan taas noiden kahden tuomarin radoille mennä uudelleen. Vievät ainakin sopivasti itseluottamuksesta loputkin rippeet Kyllä pitäisi vissiin kisata virallisissa useammin kuin kahden kuukauden välein... Alkuillasta mentiin Fyran ja Lucaksen kanssa kentälle. Mukaan saatiin naapurikadun Johanna ja colliepojat. Fyra oli niin onnellinen nähdessään piiitkästä aikaan pojat. Pusuja annettiin ainakin tuhat ja Fyra varmaan putsasi molemmilta suut takahampaisiin asti Mankeroinen on selvästi ollut ikävissään koska se meinasi loppu viikosta karata porukoiden kuusiaidan välistä Johannan kadulle. Aina kun sieltä suunnalta kuului poikien haukuntaa niin Manki oli salamana menossa aidan välistä. Kentällä otettiin keinua, puomia ja aata sillain nopeasti. Välillä palkkasin ja välillä en. Näytti ihan hyvältä menolta vaikka lämmin olikin. Sessioiden jälkeen käytiin pienellä kävelyllä jotta koirat sai hieman juosta yhdessä. Voi sitä onnenpäivää Fyra ja Jacky oli kyllä niin täpinöissään toisistaan. On ne aika suloinen pari