Maanantaina vietin vapata, se tuntuikin viikonlopun jäljiltä aika kivalta Käytännössä päivä meni flunssaa parantaen, mutta käytiin me iltapäivällä Johannan ja poikien kanssa lenkkeilemässä Lattarissa. Koirat oli viikonlopun jäljiltä hieman uupuneen oloisia, mutta lenkillä sitä ei kyllä huomannut Kuvat kertoo jälleen enemmän kuin tuhat sanaa.  Kiitos kaverit lenkistä ja kuvista!.

Kuvat ©  Johanna Kuusi

Illalla mentiin vielä Dogitiimin tokokurssille Pilvenmäelle. Aluksi otettiin perinteiset luoksepäästävyydet ja sen jälkeen aloitettiin treenaaminen. Aiheena oli pysyminen, tehtiin pysymistä häirittynä paikalla istumisessa & makuussa. Sekä sitten lopuksi liikkeissä: liikeestä seisominen & maahanmeno. Oikein hyvää treeniä. Tätä pitäisi kyllä tehdä erilaisilla variaatioilla kaikille omille koirille. Liian paljon tulee aina tehtyä asioita samalla tavalla. Lopuksi otettiin vielä vapaavalintainen liike ja meillä oli seuraaminen. Edelleenkin paljon lyhyttä matkaa sekä niitä käännöksiä. Fyra pitää hyvin kontaktin, mutta takaosa alkaa nopeasti menemään vinoon. Oikein kivat treenit

Tiistaina pidin pitkästä aikaan alkeiskurssileni tai ne taitaa kylllä olla jo jatkoryhmäläisiä aksatunnin. Mulla oli Fyra mukana niin se pääsi sitten välissä tekemään samaa rataa. Bongasin yhdestä kirjasta sellaisen kivanoloisen radan jota sitten väännettiin hetki. Fyra oli aluksi hieman vallaton se keskittyi taas kaikkeen muuhun, mutta esteisiin. Hetken huinimisen jälkeen se alkoi taas tekemään hommia. Tuntui tosi kivalta mennä!. Lopuksi Fyra pääsi vielä hetkeksi juoksemaan Jackyn kanssa parkkikselle. Se taisi olla taas illan kohokohta Kotona heitin vielä ravilenkin Fyran sekä Bellan & Duon kanssa. Järkyttävää miten pimeetä on jo yhdeksän jälkeen illalla?. Syksy tulee kovaa vauhtia, kurjaa kun kohta ei voi iltasin lenkkeillä kunnolla. Ei ainakaan vapaana.

Keskiviikkona lähdin heti töiden jälkeen Paavolaan. Käytiin koko revohka Iiriksen ja Nemon kanssa lenkillä metsässä. Törmättiin taas siihen maa-ampiaispesään. Nyt ne oli sen verran kylmissään että olivat pesässä suojassa tosin yksi pörräsi hetken aikaa Fyran korvanjuurella joten luulin sen jo pistäneen. Onneksi näin ei kuitenkaan sattunut tällä kertaa.

Lenkin jälkeen mentiin keskiviikon treeneihin, mutta eipä sinne sitten kukaan ilmaantunut meidän lisäksi. Mulla oli sellainen kiva tekniikka pätkä mitä me hinkattiin yli tunti. Mietittiin erilaisia ohjausvaihtoehtoja  ja sitten kokeiltiin niitä. Mulla oli taas tosi vaikeata kun menin kaikilla kolmalla koiralla. Jokainen on niin erilainen. Duon kanssa tuntuu tällä hetkelllä kaikki tosi vaikealta. Se on kuin höyryveturi joka puskee koko ajan eteenpäin. Kaippa se yhteinen sävel senkin kanssa taas löytyy jossain vaiheessa. Kiitos Iiris treeni- ja lenkkiseurasta!.