Lauantai oli työpäivä. Pääsin onneksi livahtamaan sen verran aikaisemmin töistä, että päästiin vielä valoisaan aikaan Johannan ja Jackyn kanssa iltapäiväkävelylle Elonkiertoon. Siellä oli niin kaunista ja ihanan aurinkoista  Nämä on juuri niitä päiviä kun oikein imee itseensä kaikki auringon säteet. Kummallista miten tuo ilma vaikuttaa omaan pirteyteen. Käveltiin pitkästä aikaan ihan metsänkin puolelta lenkki. Hieman oli joukko vajaalukuinen kun Johanna oli jättänyt Ricon kotiin ja multa oli tassuvaivainen Lucas kotona. Kummallisen hiljaista kun kaksi koiraa puuttuu joukosta

Saatiin kävellä ihan rauhassa lenkki, muutama ulkoilija oli sinne eksynyt meidän lisäksi mutta hyvin mahduttiin. Johannalla oli kamera mukana ja sinne tarttui niin ihania kuvia Kiitos mun luotto hovikuvaajalle!

Mun tytöt

Fyra tuntuu vaan kaunistuvan...

Bestikset: Fyra & Jacky

Edellisessä kirjoituksessa oli pusukuva Fyrasta & Nickystä. Fyra on hyvin siirtänyt rakkautensa Nickyn poikaan Jackyyn. Söpöläiset

Kuvat ©  Johanna Kuusi

Illalla heitin vielä ravilenkit tyttöjen kanssa. Saman perinteisen kaavaan mukaan eli isot tytöt erikseen ja Fyra sitten yksinään. Pitäisi vielä hieman saada Fyran ravia pidennettyä niin sen voisi viedä Duon kanssa yhdessä. Bellan ja Fyran askellus sopii jo hyvin yhteen. Voisi sitten vähentää Mummon ravilenkkejä Mummo on kyllä teräskunnossa, se on vaan tosi laihassa kunnossa. En uskalla edes punnita sitä...

Sunnuntaina nukuin hieman pidempään. Ennen puoltapäivää lähdettiin Fyran kanssa ihan kaksistaan ajelemaan kohti Mikkeliä. Olin ilmoittanut Fyran Mikkelin agikisoihin 3 starttiin. Jätettiin sitten kuitenkin hyppäri väliin joka oli päivän eka rata, koska meillä se hyppäri nolla oli jo...

Mulla oli aika hyvin hämärtynyt se miten kaukana Mikkeli on. Fyraa kävin siellä tapaamassa siellä varmaan 4 kertaa?. Olin varmaan niin onnenhuuruissa että ajomatka meni niin nopeasti. Yksin kun ajelee aamun sumussa 3 tuntia niin ei itseään kauhean järkeväksi tunne Onneksi voi käydä puhelinta läpi ja soitella kaikille tutuille pitkästä aikaan.

Kisapaikalle päästiin hyvissä ajoin. Mulle meinasi tulla hiki kun ennen Mikkeliä oli isot tietyöt ja autojono meni lähemmäs 30km alle 40km/h. En ollut ottanut tuollaista huomioon ollenkaan vaikka hyvissä ajoin lähdinkin. Kisapaikalla näkyi heti tuttuja Kivaa nähdä Mikkelinkin porukkaa pitkästä aikaan. Tuolla suunnalla kisatkin on mielestäni aina niin rentoja. Sen takia minäkin olen varmaan siellä aina onnistunut? (viime vuonna Duon kanssa tuplanolla). Sinne voisi useamminkin mennä kisaamaan ihan tuon ilmapiirinkin takia.

Päivän tuomarina toimi Johanna Wuthrich. Olen joskus hänen radoillaan ollut isojen tyttöjen kanssa. Oikein mukava tuomari ja kivat radat. Agilityrata oli mielestäni kiva. Ei mikään paha, siellä oli pari putkiansaakin mutta ei yhtään liian pahasti tyrkyllä. Olin kyllä lämmittelyssä tosi kankea kolmen tunnin istumisen jälkeen ja Fyrakin vähän tuntui tahmealta. Vielä kun tuo valeraskaus on päällä niin Manki on muutenkin vähän rauhallisempi ja apaattisempi. Nyt jo onneksi leikkii leluilla

Fyra sai startata heti Raisu-siskon perään. Fyra oli kyllä aika täpiöissään kun katseli siskon menoa. Hyvä ettei lähtenyt Mervin maalikehujen perään Fyran rata oli muuten ihan hyvä. Kulki ihan kivasti, mutta nuoren kokemattoman koiran kanssa tapahtuu aina jotain mielenkiintoista. Tällä kertaa Fyra kiinnitti aan alastulolla huomiota mustassa takissa huppupäässä olevaan tuomariin Pälyili sitä aan alastulolla tosi pahasti kun tuomari ei tullut tasaisesti juosten vaan ryntäsi alastulolle. Sama tapahtui ihan loppumetreillä kun jätin Fyran yksin suorittamaan puomin alastuloa ja tuomari juoksi ihan esteessä kiinni Fyran vierelle alastulolle. Hyvin kuitenkin kontaktit otti, mutta pälyilyn takia kyllä paloi aikaa... Eipä olla tuollaistakaan tehty, pitänee ottaa tuollaiset "ylikorostuneet" ohijuoksut kuvioihin mukaan. Muistan joskus Bellan & Duonkin tehneen vastaavat alemmissa luokissa. Saatiin kuitenkin virheetön rata, vaikka aika ei ihan huippu ollutkaan Lopputuloksissa Mervi ja Raisu-sisko otti voiton ja nousivat 3-luokkaan. Fyra oli kolmas. Saatiin myöskin viimeinen luva sekä sitä myöten sertin 3-luokkaan Hyvä siskolikat!

Olin kyllä aika puulla päähän lyöty startin jälkeen. Manki aloitti elokuun puolessa välissä kisaamisen. Tässä ehti olemaan juoksu taukoakin 3 viikkoa... Fyra sitten nousi 7 startilla 3-luokkaan Ei mulla ole tuolla starttimäärällä isot tytöt noussut kuin 2-luokkaan. Ihan hirvittää ajatuskin 3-luokasta Mankin kanssa. Paljon on vielä tehtävää ja etenkin treenattavaa.

Mervin ja Raisun kanssa käytiin vielä yhdessä lenkkeilemässä ennen kotimatkaa. Olisin varmaan muuten eksynyt kyseisille lenkkipoluille. Sitten lähdettiinkin kotimatkalle. Ajettettiin sitten kolme tuntia Mikkeliin ja otettiin yksi agilitystartti. Oltiin kisapaikalla puolitoista tuntia ja lähdettiin kotimatkalle

Mua melkein itketti, nauratti ja jopa olin hieman surullinenkin. Olin niin ajatellut kisaavani Fyran kanssa kevääseen asti alemmissa luokissa ja sitten aloittaa vasta 3-luokassa kisaaminen. Nyt olen siinä tilanteessa, että mulla on kolme 3-luokan koiraa Tiettysti mummo jäähdyttelee jo, mutta koska sekin on hyvässä kunnossa niin ei sitä halua vielä telakalle laittaa. Pitänee miettiä miten jatkossa ilmoittelen koiria. Lokakuun Fyra pitää ainakin taukoa ja toipuu valeraskaudesta, mutta sen jälkeen...  Olen kyllä aina haaveillut, että saan kisata edes kerran 3-luokassa kolmella koiralla. Sen aika ei kuitenkaan taida olla ihan heti

Suuret kiitokset Merville ihanasta koirasta sekä kaikille treenikamuille ja omille ryhmäläisille. Ootte ihan mahottomia tsemppareita!

Manki tuore 3-luokkalainen