Perjantaina lähdin töiden jälkeen ajamaan kohti Turkua ja Hitti-areenaa. Olin saanut yksärin peruutuksen kautta Elinalle ja pakkohan se oli ottaa vastaan. Hiukan Jännitti lähteä kesäkumeilla matkaan, mutta rauhallisesti mentiin mennen ja tullen Mulla oli koko kööri mukana, jopa Lucas. Päästiin hallille hyvissä ajoin ja tehtiin taas se perinteinen kävely. Tunnin aikana hommiin pääsi Fyra & Duo ja meidän teemana oli kontaktit. Lähinnä halusin että Elina katsoo millä mallilla ne nyt on ja mitä pitää tehdä jatkossa. Koirilla ei ole mitään ongelmaa vaan mun vapautukset on niin hitaita Niitä tulee nopeuttaa paljon!. Lisäksi olen kuulma hieman kontrollifriikki joten yritän hieman löystää tätäkin puolta itsessäni. Fyran kanssa tehtiin nopeita vapautuksia ja askelluksia puomilla. Kierrokset nousi kun vapautus tuli nopeammin. Duon kanssa testattiin pääasiassa samoja asioita ja sen kontaktit oli supereita. Ilmeisesti mun vapautukset parani kun olin hinkannut ensin Fyran kanssa. Sain kyllä taas niin hyviä treenivinkkejä ja ohjeita että melkein meinaa pää haljeta informaatiosta.

Lauantain ohjelmistoon kuului töitä ja illalla Johannan ja poikien kanssa mäkikävelyä läheisessä rinteessä. Teki taas hyvää kavuta kolme kertaa mäkeä ylös ja alas. Tämä täytyy ottaa taas ohjelmistoon ihan kunnolla. Fyrakin pääsi juoksemaan taas pitkästä aikaan Jackyn kanssa Illalla tein vielä perinteiset ravilenkit.

Sunnuntaina lähdettiin aamusella Tampereelle epävirallisiin aksakisoihin. Johanna sai mut "ylipuhuttua" lähtemään mukaan joten parikyt yli yhdeksän länderitrio kävi hakemassa Jacky-karhun mukaansa. Nuoripari (Fyra & Jacky) sai takaluukkuun seurakseen Mummon joka piti ainakin alkumatkan kaverit kurissa Duo joutui olemaan takapenkillä häkissä, mutta oletettevasti sekin olisi halunnut mukaan takaluukun bileisiin... Perille päästiin tosi hyvin, oltiin juuri muutama viikko sitten siellä käyty kisaamassa tyttöjen kanssa. Ilmoitin tytöt hieman eri luokkiin. Fyra sai mennä ulkopuolisena kaksi kertaa mölli-radan ja isot tytöt kerran kilpailevissa tosin luokkana oli mini niin meidän ei tarvinnut niin kauaa odotella paikalla.

Käveltiin se perinteinen lämmittelylenkki ja mentiin hieman tutkimaan radanreunalle koiruuksia. Yhtenä luokkana oli tosimölli luokka jossa oli vain hyppyjä ilman rimoja ja muutama putki. Toi olis ollut niin hauska kokeilla omien koirien kanssa. Tosin en tiedä olisko siinä ollut mitään hauskaa kun Duo olisi kuuminut niin paljon että se olisi vain roikkunut hihassa... Fyra pääsi ensimmäisenä kisaamaan. Rata oli ihan hauska, huomattavasti vaikeampi kuin mölliradat yleensä tai sitten ne pitkät estevälit teki asiasta heti haastellisemman. Fyra otti kisamaisesti ekan radan ja tokalla palkkasin kontaktin. Radat meni ihan kivasti, koira kulki hyvin. Ainoastaan kaksi vikaa hyppyä jäi ekalla kerralla suorittamatta kun kaivoin kettua taskusta ja tokalla kerralla tehtiin se osuus uusiksi.

Isot tytöt oli vuorossa ja ne meni heti peräkanaa tai oli niillä kaksi koiraa välissä. Johanna piti Bellaa ja Duoa kun menin rataantutustumiseen. Ne kuumi ja riekkui ihan hulluna radanvieressä, en muista koska ne olisi viimeksi ollut katsomassa rataantutustumista?. Bellan kanssa tuota tehtiin nuorena paljon mutta Duon kanssa en ole sitä koskaan tehnyt sattuneista syistä. Bella meni tosi kivasti tosin alussa oli suora jossa oli hyppy-keinu-hyppy-hyppy  Mummo pinkoi kovaa mutta meni hyppysuoran jälkeen aalle vaikkka piti mennä putkeen sen alla. Taisin itse hieman vedättää liikaa. Puomin palkkasin ja olin tosi tyytyväinen Bellan vireeseen ja vauhtiin. Duo oli ihan pimeä se kiehui ihan yli. Roikkui hihassa ja remmissä. Se radan katseleminen ei ainakaan Duudsonia rauhoittanut Rata oli ihan mukava, tein vain sen virheen että palkkasin heti toisena esteenä olleen keinun jonka jälkeen mun ohjaus hajosi seuraavat kaksi esettä. Duo juoksi niiden ohi, sen jälkeen meno oli tosi hyvää. Duolla oli hyvä draivi, annoin sille aalla nopean vapautuksen ja puomin alastulon palkkasin. Jäi tosi hyvä mieli tyttöjen menosta

Jacky-karhu tempaisi Johannan kanssa maksi-möllien voiton puhtaalla nollaradalla, superisti onnea Radalla oli myös jännittäviä hetkiä kun Johanna meni radalla niin edellinen kroaatianpaimenkoira karkasi radalle. Huusin pääpunaisena Johannalle että varo!. Onneksi Johanna sai hyvin Jackyn pysäytettyä aan alastulolle eikä karhu ehtinyt karkulaista huomaamaan (joita oli sitten kaksi kun toinen karkasi toiselta puolelta). Tuomari sai koiran hätistettyä pois radalta. Pelottava tilanne jossa olisi voinut sattua mitä tahansa!.

Sellaisen lähemmäs kuuden tunnin reissun jälkeen oli kiva palata kotiin. Kotimatkalla takaluukun väki oli aivan hiljaa, taisi niitäkin hieman väsy painaa... Pikainen ruokailu ja lähdettiin vielä koko revohkan kanssa jäähdyttelylenkille Kuustoon. Rico-pappa ja Lucaskin pääsi tällä reissulle mukaan. Kiitos naapurikadulle mukavasta sunnuntaista! Viikolla taas uusia juttuja...