Maanantaina meillä oli taas ansaittu lepopäivä, en ymmärrä miksi viikonloppujen jälkeen on aina ihan poikki?. Käytiin taas koirat ravilenkillä, nyt alkaa taas tuntumaan jo niin vaikealta lähteä töiden jälkeen kun on niin pimeätä. Fyran kanssa käydään usein leikkimässä ja tokoilemassa ravilenkin yhteydessä. Tosin näistäkin treeneistä saisi vielä enemmän irti kun hieman miettisi ennakkoon mitä tekisi. Pitäisi nyt taas aktivoitua ton tokon kanssa
Tiistaina oli sitten vimpat ulkoaksat Pukon kentällä. Niin surullista kun mennään taas maneesiin treenaamaan. Onhan sielläkin ihan hyvät olosuhteet, mutta kyllä ulkona treenaaminen on ihan erilaista eikä tarvi koko aikaa katsoa kellosta paljonko on vielä aikaa treenata. Meitä ei ollut paikalla kun mun lisäksi Johanna ja Iiris. Itse saavuin kentälle juuri parhaaseen aikaan eli rata oli rakennettu ja minä pääsin suoraan radalle Kiva pätkä josta löytyi kaikki kontaktit, rengas, kepit, muutamat hypyt sekä pöytä En muista koska isot tytöt olisi ottanut viimeksi pöytää?. Fyra sen on nähnyt Annen kurssilla muutaman kerran, mutta nekin tilanteet on aina ollut ns. ilman vauhtia radan ekana esteenä. Pöydän treenaamattomuus sitten näkyi. Mikäli ei pitänyt mitään ääntä (sihinää, suhinaa) ampui Fyra ja Duo pöydän yli. Hyppäsivät siihen hienosti, mutta vauhti ja liike vei heti pöydn toisesta sivusta alas... Mummo koira oli pätevä, se osasi tosi hienosti hypätä pöydälle painottamalla painonsa etuosaan. Mummosta löytyy koko ajan ihan uusia puolia Kaiken kukkuraksi Mummo vielä pysyi tosi rentona lähdössä ja minä sain kutsua sen kahden hypyn takaa (wau!). Treenit oli kaiken kaikkiaan oikein kivat ja onnistuneet. Kiitos vaan treeniseurasta!.
Treenien jälkeen käytiin Johannan ja poikien kanssa pienellä kävelyllä. Fyra sai Jackyltä 3-luokaan nousun kunniaksi ihanan kettu-wuban ja tietty myös herkkuja... Wubba olikin sitten Fyran mieleen ja se sai useampaan otteeseen kyytiä. Tosin takavarikoin sen meidän spesiaalileluksi joka on vain harvoin saatavilla. Fyran lisäksi lelusta innostui myös pieni miäs... Lucaksen mielestä lelu oli ehdottomasti hänen...
Keskiviikkona käytiin kyläilemässä Anoppilassa. Koirat viihtyi siellä erinomaisesti. Juoksivat kilpaa jääkaapille ja istuivat siellä niin kauan kunnes olivat saaneet hienoilta lautasilta lähes tulkoon koko HK-sinisen makkaran... Eikä ihme jos mun koirat varsinkaan Fyra & Lucas suostu lähtemään sieltä kotiin. Nytkin Fyra seisoi ovella sen näköisenä että sitä sai hetken houkutella autoon... Mummo on kyllä aina kovaa lähdössä kotiin kun edelleenkin kylässä kyräilee koko ajan keittiön pöydän/tuolin alla. Tosi epäilyttävää kun ollaan jo lähes 8 vuotta vierailtu samassa paikkaa ainakin kerran kuussa...
Tänään torstaina vietin vapaata. Vapaan kunniaksi lähdin ennen kasia ajamaan kohti Halikkoa. Olin varannut kahden tunnin ajan Piiralle "ns. välikäynti". Mukaan pääsi kaikki tytöt, mutta itse käsittelyyn vain Duo ja Fyra. Duo pääsi ensin käsittelyyn ja se oli lantion osalta vinossa. Lantion Si-nivelässä oli vinoutuma oikealle ja sen vuoksi toinen takajalka ei meinnanut millään pysyä "samalla viivalla". Muuten Duo oli hyvässä kunnossa. Ilmeisesti ravilenkit 3 kertaa viikossa on pitänyt paikat auki. Fyralla oli sama jumitus Si-nivelässä mutta vasemmalla puolella. Nopeasti jumit aiheuttaa sen että toinen reisi oli kehittyneempi kuin toinen, kotiläksyksi saatiin mäkikävelyä. En tiedä mistä ovat moiset lukot saaneet lantioonsa, mutta ilmeisesti kylmät, tuuliset ilmat ja märät lenkkialustat ovat voineet aiheuttaa jonkinlaisen liukastumisen. Ihan heti ei tule mieleen mitään loukkaantumista yms.
Lopuksi kaikki kolme tyttöä pääsi magneettimatolle 8 minuutin ajaksi. Piti ihan varmistaa erikseen, että saako Duo moista mattoa käyttää syövän takia mutta voi. Magneettitakkiahan Duolle en uskaltaisi käyttää... Hauskan oloinen matto, olisi tehnyt mieli itsekkin siihen heittäytyä. Nopeasti tytöt siinä rentoutui ensin istuivat ja sitten menivät makuulle. Porukan yllättäjä oli Mummo. Se heitti itsensä matolle selälleen ja venytti jokaista jäsentään Mummo on kyllä aika hauska. Hirveän epäluuloinen joka asiaa kohtaa ja sitten rentoutuu ihan totaalisesti. Kiitos Leenalle hyvästä koirien huollosta!
Kommentit