Niin se harakkameininki sitten jatkui sunnuntain osaltakin. Ei tarvinnut lähteä kisaamaan Turkuun Mieli olisi mennyt, mutta järki laittoi vastaan. Eipä siinä kunnossa ilman ääntä ja henkeä olisi paljoa juostu minnekkään ainakaan kuuden startin edestä. Päivästä tuli sitten pakko lepoa, sen verran ulkoilin että tehtiin tyttöjen kanssa puolentoista tunnin lenkki lähimetsissä. Niillä tuntui olevan energiaa kun eivät olleet saaneet juosta kunnolla keskiviikon jälkeen. Tuli ihan hyvä mieli kun niitä seurasi Pieni miäskin on parantumaan päin, äijä on taas tooosi pirteä ja leikkisä. Mulla oli jo ikävä saparomiestä joka vinguttaa koko ajan leluansa. Se on niin ärsyttävää, mutta sitten kun sitä ei tapahdu kun toinen on kipeä niin kummasti sitäkin kaipaa... Särkylääkkeet jatkuu lauantaihin asti ja antibiotti maanantaihin. Kauheasti ei olla poikaa ulkoilutettu, useita kertoja päivässä pieniä pissalenkkejä enintään 15 minuuttia. Sunnuntaina yritin rauhallisesti vielä viedätytöt pienelle ravilenkille flexien kanssa. Lenkin jälkeen musta tuntui että happi ei riitä ja veto oli ihan poissa. Tulispa kuntoon niin pääsisi taas normaaliin arkeen...