Viikon aloitti tuttuun tapaansa aksatreenit. Radantuojana oli tällä kertaa Heidi joka oli jostain kaivanut esille vuoden 2003 SM-agilityradan, kyseessä oli minien yksilökisakisa. Rataa oli kyllä muokattu ja numeroitu niin paljon itse että en tiedä oliko siinä loppujen lopuksi mitään tuosta radasta Paitsi ne samat esteet... Koska treenaajia oli sen verran heikommin niin sain luvan treenata kaikilla kolmella koiralla.

Fyra aloitti omistani. Mulla oli jotenkin sukkela olo, juoksu ei oikein sujunut ja sydänkin pomppaili ihan omaan tahtiin. Sain kuitenkin Fyran kanssa tehtyä ihan hyvät radat ja kokeiltua paria eri ohjausvaihtoehtoa. Fyran asenne paranee koko ajan ja minä alan ehkä jo tykkäämään sen ohjaamisesta. Kestää kuitenkin oman aikansa ennen kuin ollaan samalla aaltopituudella. Duo sitten sikaili koko treenien ajan. Päivän motto taisi olla: Äiti mä tiedän, mutta en pysty!. Se kuumi ja louskutti koko ajan leukojansa minkä vuoksi se ei keskittynyt aksaan ollenkaan. Tai keskitty mutta hieman negatiivisella tavalla. Duo otti kieltoja sekä ohituksia, kepitkin se aloitti puolesta välistä kun juoksi mun perääni eikä yhtään keskittynyt aloitukseen *huokaus*. Jotenkin sen kanssa noi hallit on niin tuskallisia kun se ottaa niin paljon kierroksia, tietty hyvä että treeneissäkin löytyy kierrokset... Rajansa kuitenkin kaikella Duon suorituksen ajaksi lykkäsin Fyran Johannan käteen katselemaan. Fyra oli kuulma jo kiskunut hihnassa, tärissyt sekä pitänyt pientä ääntäkin kun katseli Duon menoa. Toivottavasti se ei ottanut mallia Duon käytöksestä vaan tarkoituksena oli lähinnä Fyran kierrosten nostattaminen Bella-mummo pääsi estradille minien vikana koirana. Mummo oli taas yleispätevä koiruus joka teki hienon kuuliaisen radan. Mummo on superkiltti otus. Kiitos kaikille treeneissä olleille, hyvät treenit!.