Maanantaina vietin vapaata. Äänikin oli jo palannut, ainakin osittain. Olo oli edelleenkin aika tönkköinen flunssan kanssa. Päivällä sain pestyä ja föönattua Lucaksen. Pieni miäs on taas niin ihanan puhdas ja hyvähajuinen. Kyllä leijonan silkkinen turkki puhtaana on aivan ihana, sitä voisi sukia ja nuuhkuttaa koko päivän. Takkujakaan ei äijässä ollut tällä kertaa niin paljoa. Kiitos operaation: joka lenkin jälkeen harjaus. Myönnän että saatan välillä tästä laistaa, mutta takkiaikana se on erityisen tärkeää.

Iltapäivällä lähdettiin Johannan ja poikien kanssa kävelylle Saareen. Käveltiin hyvin rauhallisesti ja siltikin mua yskitti tosi paljon ja otti henkeen. Tytöt oli ihan höpönä kun ne pääsi juoksemaan vapaana. Alkulenkillä ne sinkoili taas kuka minnekkin suuntaan Tuntui niin kivalta katsella kun niillä oli oikeasti hauskaa. Kiitos Johannalle iltapäivä kävelystä.

Illalla oli vuorossa maneesitreenit. Ajattelin olla superkuntoinen ja otin kaikki kolme tyttöä harkattavaksi. Yksi tai enintään kaksi olisi riittänyt aivan mainiosti jälkikäteen ajateltuna. Henki ei oikein meinannut kulkea ja oma keskittyminen meni lähinnä omaan jaksamiseen. Koirat oli kyllä siltikin ihan huippuja

Ratana oli tällä kertaa Iiriksen tuoma rata jossa aiheena oli takaaleikkaukset. Rata oli muuten kuvanmukainen mutta ennen keinua lisättiin yksi hyppy sekä puomi ja loppuun 15. putken jälkeen hypättiin vielä 8. hyppy ja sieltä mentiin kepeille.

Ajattelin ensin ottaa Duon. Duon jälkeen sain huilia yhden koiran verran ja sen jälkeen menin Bellan ja Fyran kanssa peräkkäin.  Kaikkien koirien takaaleikkaukset toimi hyvin,  omien koirien kanssa takaaleikkaukset eivät ole koskaan olleet ongelma. Jotenkin ne on aina oppineet ne hyvin?. En kyllä tiedä millä tavalla, mutta jotain olen saanut opetettua hyvin. Oma kunto meni ihan piippuun Bellan kohdalla. Hyvä kun jaksoin k'vellä rataa läpi, Mummolle huonoin kohta radalla oli 9. hyppy. Olin koko ajan menossa liian kovaa jo eri suuntaan kun Mummo otti hyppä väärästä suunnasta. Kun hetken maltoin alkoi hyppykin menemään oikealta puolelta. Fyra oli omistani päivän paras koira. Se alkaa olla mun terapiakoira kun sen kanssa on niin helppo mennä. Se on äärettömän tarkka ja kuuliaianen. Alan tykkäämään sen ohjauksesta ja se alkaa pikku hiljaa tuntumaan kotoisalta. Kokeilin radalla myös muita ohjausvaihtoehtoja kuten sylkkäriä ja jaakotusta. Niidenkään kanssa ei  ollut mitään mainittavaa ongelmaa.

Radan jälkeen olin kuin kala kuivalla vedellä, happi ei oikein kulkenut ja muutenkin alkoi heikottamaan. Onneksi en sunnuntaina lähtenyt Tsaukkilaan kisaamaan. Medien jälkeen käveltiin pieni jäähdyttely Iiriksen kanssa tallin alueella. Illalla Lucas tulikin meille viikon tauon jälkeen kotiin nukkumaan. Oli kiva kuulla tuttu korina ja kuorsaus häkistä. Kiitos kavereille treeniseurasta!