Niin siinä sitten kävi että ke-to yönä mulle nousi kuume. Se sitten kruunasi koko alkuviikon oudon olon. Flunssa iski sitten ihan kunnolla, en musita koska olisin viimeksi ollut taudin takia kuumeessa?. Viimeksi vuosi sitten, mutte se johtui possurokotteesta. Torstai, perjantai ja lauantai on mennyt huiliessa. Tänään olin kuitenkin täyden työpäivän, olo oli aika heikko loppuvaiheessa eikä ääntäkään enään kuulunut kunnolla. Huomenna olisi kuusi starttia Liedossa, mieli tekisi mennä, mutta järki sanoo ei... Jospa koen ihme parantumisen yön aikana? Eniten mua ärsyttää jos en voi olla koirieni arvoinen ohjaaja vaan puuskutan siellä ihan hulluna. Tietysti pakkanen ja hallikisat ei ainakaan flunssaa paranna hetkeen. Plaah!.

Lucaksen veritulokset saapui torstaina. Niiden osalta kaikki oli ok Poika oli vielä torstaina ja perjantai aamuna hyvin kipeä kun menin aamulla porukoille. Läähätti ja tärisi. Testasin kipulääkkeen jakamista kahteen osaan: aamulla ja illalla (ennen vain aamuisin). Oli lauantaina vastassa pirteä saparomiäs. Poika on nnyt 10 vuorokauden kipulääke kuurilla sekä 12 päivän sulfakuurilla. Mene ja tiedä mikä häntä vaivaa, pääolettamus on selkäjumitus tai sitten pienet miestenvaivat. Seurataan tilannetta. Muuten me ollaan vaan levätty ja nukuttu. Tolppa on kiltisti lenkittänyt koirat kun itse olen nukkunut päivisin. Muut koirat nauttii olostaan ja rentoutuvat. Ainoa virtapiikki on Fyra... Manki on pari päivää kantanut mun kaikki ulkokengät sängyn viereen ja muutenkin roudannut niitä pitkin huushollia. Nimenomaan ainoastaan mun kenkiä, vahongossakaan ei olla koskettu muiden. Kyllä se sitten aina tyytyy kohtaloonsa ja käpertyy kainaloon sohvalle, mutta pikkasen se tarvisi aktiviteettiä omasta mielestään...