Tämä Joulu oli vaihteeksi taas sellainen, että meille osui päivystysvuoro. Olin itse töissä jouluaattona aamussa ja joulupäivänä. Kiva antaa vapaata niille joilla on pieniä lapsia tai matkustavat jonnekkin kauemmaksi. Eikä meidän apteekki kuitenkaan ollut kuin viiteen asti auki joulunpyhinä. Ei paha, vaikka hieman teki tiukkaa mennä töihin joulupäivänä. Tuntui kuin koko kaupunki olisi nukkunut.

Ehdittiin me kuitenkin Jouluakin viettämään. Aattona käytiin jouluruokien sulattelu lenkillä Iiriksen ja Nemon kanssa Elonkierrossa. Iiris taisi tehdä vasta tilaa jouluruoalle, mutta minä olin heti töiden jälkeen vetänyt jo ensimmäisen kattauksen. Pakkanen oli lähempänä -20 astetta, mutta kummasti koirat jaksoivat painaa. Mulla oli vain tytöt mukana kun säästin Lucasta pakkaselta. Fyralla ja Nemolla oli tosi kivaa kun eivät olleet hetkeen nähneet. Juoksivat ja nahjailivat kimpassa. Kiitos Aaton lenkistä Iiris ja Nemo Lenkin jälkeen ilta menikin perinteisiä kaavoja noudattaessa. Eli paljon syömistä ja pakettien avaamista. Koiriakin muistettiin muutamilla lahjoilla. Fyra osoittautui näppäräksi lahjojen avaajaksi. Se aukaisi kaikki paketit tosi nätisti ja muutaman oman vaatepaketinkin Olen aina luullut että ne tarvii sisälle jotain hajua, mutta Fyra ilmeisesti tykkää huviksensa avata lahjoja... Vei muutamat paketit taas omiin kätköihinsä.

Duo ja Fyra + Paratiisilintu

Joka herätti suurta kiinnostusta kaikkien osalta...

Joulupäivänä menin kuudeksi tunniksi töihin jonka jälkeen mentiin Anoppilaan kylään. Nämä on niitä reissuja kun koirat syövät kinkkua ja saavat kaiken huomion. Niin tälläkin kertaa. Näyttivät mokomat siltä etteivät ole ruokaa saaneet viikkoihin. Taisi koirien omat paketit sisältää hieman kinkkua?.

Tapaninpäivänä mulla olikin sitten ihan kokonaan vapaata. Pitkien yöunien jälkeen päätiin lähteä Lietoon Kinkunsulatuskisoihin Tsaun-hallille. Ilma oli kyllä aika mielenkiintoinen, mutta mikäs hullua estäisi?. Jotenkin tuntuu siltä että aksat peruuntuu koko ajan pakkasten vuoksi ja nyt mittari kuitenkin näytti alle -7 astetta. Tilalla oli kuitenkin armoton lumimyrsky. Hyvin kuitenkin tyttöjen kanssa päästiin kisapaikalle. Ilma oli ilmeisesti karkottanut osan osallistujista koska aika vähän oli koiria paikalla.

Ilmoitin kaikki kolme koiraa avoimeen luokkaan joten saatiin ihan rauhassa käydä lenkillä. Mun varpaat jäätyivät ihan kokonaan. Ne tuntui tosi "hauskoilta" kun niissä ei ollut ollenkaan tuntoa. Tuntui kuin olisi pissat tullut housuun jokaisella askeleella niin jäässä ne olivat. Aksakengät ei sitten auttaneet asiaa yhtään. Bella & Duo kilpaili avoimissa mineissä ja Fyra ainoana avoimissa medeissä.

Rata oli mielestäni aika haastava?. Kepeille paha kulma ja ne loppuivat ihan seinään. Mielenkiintoinen hyppysarja ja paljon muitakin ansoja. Tuomarina taisi olla Tero Parviainen. Minä sain sitten ihan kunnolla juosta. Tytöt oli eri säkäluokissa mutta yhteensä minejä ja medejä oli 8 joista kolme oli mun... Aloitin mineissä Duolla. Duo teki tosi kivan radan, se oli kerrankin tosi kuuliainen. Johtuiko kuukauden kestäneestä vähäisestä aksaamisesta?. Duon kanssa palkkasin Aan alastulon joka oli ihan nappi, muuten radalta tuli nolla. Palkkauksen vuoksi siis Duolle hyl ja olihan se myös mineissä joten ei sitä oltaisiin missään nimessä palkittu. Bella starttasi niin että oli neljä koiraa välissä. Myös Mummo koira meni tosi reippaasti ja kivasti. Palkkasin puomin alastulon josta hyl ja sen jälkeen Mummo hieman "temppuili" mustan u-putken kanssa. Bellalla taisi usko loppua kesken putken koska se kääntyi takaisin putkessa. Muuten virheetön hyvä rata.

Sain huilia yhden koiran verran jonka jälkeen Fyra pääsi menemään kaksi kertaa medien radan. Fyra meni kahdesti koska ei ollut koskaan kisannut Tsaun hallilla joten ajattelin hieman katsoa miten se toimii hallissa. No eihän siinä mitään ongelmaa ollut. Hyvin innokas se oli   Molemmat radat meni tosi hyvin. Ekalla nolla jollei huomioida Aan alastuloa jonka palkkasin -> hyl. Toisella radalla melkein vikoille esteille nolla kunnes Fyra ennen kahta viimeistä estettä bongasi puomin uudelleen ja juoksi sinne.

Oli kyllä niin kivaa päästä aksaamaan pitkästä aikaan. Tuli oikein hyvä mieli kun katsoi miten iloisia koirat oli. Olin tyytyväinen ratoihin ja etenkin vaikeisiin keppikulmiin sekä hyppysarjaan. Tuon saman rentouden kun saisi niihin oikeisiinkin kisoihin...

Jäähdyttelylenkki tehtiin taas perinteinen rinksa. Koska teitä ei oltu aurattu niin pidin tyttöjä vapaana kun oli helpompi kahlata lumihangessa. Fyra pomppi rakas kettu-lelu suussa jota käytettään aksassa palkkana. Kettu on Fyralle hyvin tärkeä Hetken kuluttua kuului edestä aura-auton ääntä ja minä kiljaisin koirat luokseni ja mentiin erään yrityksen pihalle odottamaan. Tytöt oli edelleenkin vapaana. Kun päästiin "turvaan" huomasin ettei Fyralla ollut enään kettua suussa. En ehtinyt sitä enään hakemaan saati katsomaan minne se oli jäänyt kun aura-auto pyyhälsi ohi. Kettu hävisi kuin taivaan tuuliin ja Fyra juoksi tielle hakemaan sitä. No eihän sitä siellä tiellä ollut... Manki juoksi tietä pitkin edes takaisin ja minä ajattelin että olkoot koko lelun. No mitäpä sitä ei tekisi rakkaan koiranlelun vuoksi. Siinä sitten varttin ajan tongin ojanpientareita. Tiesin noin 6 metrin alueen johon se olisi voinut tippua. Myllättiin ojan pientareita. Aurakuski varmaan hieman katseli pitkään kun me myllätään lumihangessa minkä hän on juuri aurannut puhtaaksi. Yli vartin etsintöjen jälkeen me löydettiin Fyran kettu keskeltä ojaa runsaan lumipeitteen alta Fyra oli ihan onnessaan ja kantoi kettua koko loppulenkin hyvin tarkasti ja hellästi Onneksi se löytyi... Siinä rytäkässä mun varpaatkin suli kengissä ja muutenkin tuli tuskahiki. Kotiin ajettiinkin sitten vielä huonommassa kelissä, mutta reissuun tyytyväisinä.