Maanantaina oli vuorossa maneesi treenit. Jotenkin mun koirat oli ihan vallattomia?. En ymmärrä mikä niitä vaivasi. Mummo oli tapansa mukaan varsin kuuliaianen pikku otus. Duudsonilta löytyi virtaa kuin pienestä kylästä ja Manki... Mankeroinen vaan näytti keskaria ja mennä viiletteli miten sattui Otti kierroksia, mutta ei mennyt yhtään sinne minne piti?. En tiedä johtuiko siitä että normisti on mun koirista vika tai toka. Nyt pääsi ekana niin piti hieman kukkoilla ja paukutella henkseleitä?. Mene ja tiedä, mutta asenne oli kohdillaan mutta muuten koira oli ihan kamala... Ehkä se tekee sitä juoksuaan mikä pitäisi alkaa helmikuun alussa. Anyway, rata näytti kuitenkin allaolevalta. Hieman taskussa kostunut ja ruttaantunut Radan tuojana oli Johanna.

Tosiaankin Fyra pääsi ekana. Yritin rataa muutaman kerran ja se meni ihan kivasti, mutta Fyra pääosin näytteli keskisormea eikä mennyt yhtään niin kuin piti. Joten Fyra joutui sitten kylmästi Johannan kanssa kävelylle. Duon kanssa rata meni mallikkaasti, mutta Duo kääntyi koko ajan 5. keppien sijaan vieressä olevaan putkeen. Ei meinannut millään uskoa että kepit tulisi suorittaa putken sijaan. Aikani jankattua ja muutaman kerran palkittua se alkoi kääntymään kepeille. Minä varmaan huitaisin keinun jälkeen joka tarkoitti irtoamista?. Mummo sen sijaan oli taas niin vetreä terapiakoira. Se meni muutamaan otteeseen radan nollana läpi. Fyra pääsi uudelleen radalle pienen aivojen viilennyksen (kävely) ja Duon radan katsomisen sekä autossa istumisen jälkeen. Oli muuten neidillä sen jälkeen ihan eri tatsi tehdä hommia! Hienosti pungersi nollalla läpi ja oli kuulolla.

3. muurille sain tehtyä jaakotuksen. 5. kepit oltin vaihtelevasti joko valssi keppien päässä tai leikkaus ennen 6. hyppyä.  8. putkeen kaikki koirat irtosi tosi hyvin. Koska halusin että koirat irtoaa jäin kauaksi 9. hypystä. Bellalle ja Duolle on opetettu suunnat joten ne kääntyivät heti vasemmalle. Fyra veteli sitten hieman pidempiä kaaria joten sen kanssa otettiin lopuksi ihan sitä irtoamista ja oikeaan suuntaan kääntymistä. Onnistui muuten kun ensin otettiin lyhyttä matkaa ja lopulta 6. esteen takaa 9. hypylle ja palkkaus. 16. kepit otin vaihtelevasti joko oikealta jos tein valssin keppien alkuun tai vasemmalta puolelta ja poispäin käännös keppien loppuun. Kiitos treenikamuille treeneistä ja Johannalle radan tuomisesta!.

Tiistaina olin vapaalla joten tehtiin päivällä treffit Minnan ja poikien kanssa Elonkiertoon. Tehtiin ihan kunnon tunnin hikilenkki Tarvottiin puoleen sääreen upottavassa lumessa koko lenkki. Koiriakaan lumi ei kokonaan kantanut joten mentiin kuin köyhäntalon porsaat peräkanaa Kivaa oli, mutta en sinne olisi yksin lähtenyt rämpimään!. Se on varma... Kotona huilattiin hetki ja lähdettiin vielä Johannan ja poikien kanssa Saareen kävelylle. Sinne pääsi pieni miäskin tyttöjen lisäksi. Siellä päästiinkin yllättävän helpolla koska siellä oli ihan polut. Ilmeisesti lumimyräkät eivät ole sinne osuneet pahasti?. Tai pilkkijät ovat olleet ahkeria?. Lenkkien jälkeen mun jalat oli aika hapoilla, mutta menin vielä pyöräilemään Flowrideen tunniksi nostattamaan sykettä kunnolla. Sen jälkeen ei kyllä tehnyt enää mieli kävellä. Kiitos Minnalle ja Johannalle

Keskiviikkona tehtiin perinteiset ravilenkit. Menin 2 kertaa 45 minuutin lenkin. Onneksi oli satanut hieman uutta tahmeaa lunta niin ei tarvinnut paljoa liukastella. Tytöt ravasivat tosi kauniisti ja rennosti koko lenkin. Harmi kun aika on niin rajallista olisin voinut mennä pidemmätkin lenkit kun vauhtiin pääsin. Tänään torstaina käytiin töiden jälkeen lenkkeilemässä remmilenkki Iiriksen ja Nemon kanssa Sortohaassa. Jätettiin keskustaan autot ja käveltiin pitkä lenkki pitkin Loimijoen vartta. Todella kaunista: lumi leijaili taivaalla ja kehräämöllä oli kauniit valot valaisemassa vanhoja punaisia tiilitaloja. Fyra & Nemo oli kyllä sitä mieltä että olisivat voineet hieman painia ja juosta, mutta tyytyivät sitten rintarinnan kävelyyn. Mulla oli kyllä neljän hihnan kanssa ongelmia kun vastaan tuli aika paljon ihmisiä. Yhdessäkin porukassa oli yli kuusi sauvakävelijää, ne tuli tietysti lähes koko tien leveydeltä ja mullakin oli ylileveä kuljetus Lenkin jälkeen käytiin vielä kaakaolla rupattelemassa. Voi kun oli kivaa pitkästä aikaan hieman erilaista lenkkiä. Kiitos Iiris!.